maanantai 30. marraskuuta 2015

Raksaviikonloppu takana - purut omin pikku kätösin saatu pois!

Hieman on hakattu olo.

Kahtena päivänä täydet työpäivät (mies vielä muutaman tunnin enemmän) kuokkinut, lapioinut ja imuroinut puruja. Palttiarallaa 50m3 kaikkiaan. Välikatolta, seiniltä ja lattioilta. Huh!

Nyt todellakin tiedän, mitä tarkoitetaan, kun sanotaan, että on antanut 110% itsestään. Se 100% kohta ohittui siinä kohti, kun mukavuusalueelle ei ollut enää näköyhteyttä ja kirosanoja, sekä ihan vain raivomurinaa, puskin maskiin.

Mutta voi kuinka voittajafiilis oli, kun määräaikaan mennessä oli kaikki purut saatu imuroitua! :) Ja pakko sanoa, että ihan h***n ylpeä olen, sekä omasta jaksamisesta, että meidän hyvästä yhteityöstä miehen kanssa! Hyvä meidän tiimi! <3

Tietyllä tapaa tuo koko viikonlopun urakka muistutti omaa synnytyskokemusta (yhteistä 'lastahan' tässäkin väkerretään); loppujen lopuksi hauska yhteinen kokemus, vaikka kipu ja väsymys painoikin päälle. Jännitti, että riittääkö voimat, mutta pakko jaksaa loppuun saakka - keskenkään ei voi jättää. Vannoin (ja manasin) miehelle, että EI ENÄÄ IKINÄ, mutta niin se kätilökin miestä lohdutti, että mitä tahaansa vaimoke tässä kohti sanookin, ei se sitä oikeasti tarkoita.... :D Ja kun maaliviivalle päästiin, niin valtava onnen tunne, sekä järjetön helpotuksen fiilis, kun pääsi lepäämään. Nyt sitten vaan parannellaan taisteluvammoja ja palaillaan arkeen pikkuhiljaa. ;)

**Vink vink: Jos et ole vielä tutustunut projektin aiempiin, purujen imurointia edeltäviin vaiheisiin, niin kurkkaappa näistä linkeistä lattian purkamista elokuulta, sekä seinälautojen irroittamista.**

Perjantaina saapui puruimuri paikalle miehen noutamana - päätimme siis (kuten yllä olevasta purkauksesta voi päätellä) imuroida purut ihan itse.

Meidän projektilla ei nyt valitettavasti ole sellainen työllistävä vaikutus, eli mielummin maksamme 'vain' laitevuokrat ja revimme omat kroppamme raksailun alttarilla. Mutta näin myös säästämme pitkän pennin; valmiiksi ostettuna palveluna olisi purut poistuneet ~3500€ hintaan, mutta nyt säästimme valtaisasti. ''Tein itse ja säästin.'' :D

Emme myöskään tahdo kiusata kavereita ja sukulaisia juurikaan millään talkootöillä - ihan suoraan sanottuna en lähtisi tuota hommaa enää koskaan kenellekään talkoina tekemään (anteeksi vain, jos joku oli juuri aikonut pyytää), joten en kehtaisi myöskään ketään muuta pyytää itseään repimään rikki. Lisäksi ollaan miehen kanssa tuumattu, että mielellään myös tehdään ihan kahdestaan, meidän yhteinen projektihan tämä on - ja voidaan myöhemmin sitten fiilistellä valmista lopputulostakin ihan siltäkin kannalta, että 'jumankekka, MEIDÄN tekemä!' :)

Lauantaina aamusta mies aloitti urakan ystävänsä avustamana (ISO KIITOS AVUSTA!), ja ensimmäisen purulavallisen jälkeen teimme läpsystä vaihdon, ja pääsimme mieheni kanssa kahdestaan raatamaan. :)
Ensimmäisenä kuokimme ja imuroimme välikatolla. Puru oli sen verran painunutta, ja joistakin kohdista (lähinnä hormien ympäriltä) hieman kostunutta, että toisen tehtävänä oli pitää imurin putkea paikoillaan ja kuokkia toisella kädellä purumassaa, kun toinen riehui imuroiden. Matalassa tilassa kontattiin ja kyykittiin - ensimmäisenä imuroitiin reunoilta, katon räystäiden puolelta, kattoparrujen välinen pätkä kerrallaan, sitten katon harjan kohdalta vastaavasti. Näin kontattiin katto päädystä päätyyn. Kerran vaihdettiin letkun tuloaukkoa (välikattoon oli sahattu kaksi reikää letkua varten).

(Yritin ottaa valokuvaa tuolta katolta, mutta en viitsinyt kameraa sinne pölyyn ottaa ja kännykällä ei siellä hämärässä saanut kunnon kuvia, plääh...)

Katon imurointi meni melko vauhdikkaasti, ainoa haaste oli kiivetä alas joka kerta, kun imuri tukkeutui tai imuteho laski jostakin muusta syystä. Kiitin itseäni, että olin jaksanut käydä salilla treenaamassa, kun tuota reittiä kiipesin ylös ja alas toistakymmentä kertaa (seisoen noiden lattialla olevien säkkien päällä, jalka tuohon pystyyn nostetun laudan päälle, käsillä tuosta pyöreästä reiästä kiskoen. Sitten kädet tuonne ihan ylös reunan päälle, jalat tuohon reiän reunalle ja ponnistamalla seinän yläpuolelle, huh!):
Pölyä pöllysi hieman alakerrassa kattoa imuroidessa, mutta onneksi ylhäällä pöly oli vähäistä - ja maskit on pakko tietenkin pitää kasvoilla!
Mutta maskista huolimatta pöly pääsee kulkeutumaan kaikkialle... Ihan tällä naamalla (ja vaatetuksella) en edes lähikauppaan olisi kehdannut mennä pölisemään...
Ja hei, pääsin traktorinkin kyytiin ensimmäistä kertaa varmaan 16 vuoteen! :) Tosin tuolloin taisin itse istua kuskin paikalla.... ;)
Ensimmäisen päivän (lauantain) aikana ehdimme imuroimaan koko välikaton, sekä aloittamaan alakerrasta lattialle kasoiksi tippuneiden seinäpurujen imuroinnin. Sitten iski hämärä sisätiloissa, sekä uupumus, ja hommat pantiin pakettiin.

Maistui muuten pizza hyvälle tuon rupeaman jälkeen.... ;)

Mietittiin vielä raksaillessa, että 'tänään tehdään kyllä nacho plate', mutta kotona alkoi uupumus painaa ja päädyttiin tulokseen, että jos sitten huomenna vasta - 'otetaan vain jäätelöä saunan jälkeen'. Saunassa sitten lähti viimeinenkin veto ja todettiin, ettei jaksettaisi edes jäätelöä kulhoon laittaa, ja kaaduttiin unille yhdeksän tienoilla.... :D

Sunnuntaina mies lähti taas aamusta varhain aloittelemaan hommia (valmistelemaan puruimuria käyttöön, ja aloittamaan jo lattioiden imurointia). Minä liityin aamupäivästä kaveriksi, ja tällä kertaa vuoroin lapion avulla möyhin puruja (katolla ei olisi seisomaan mahtunut, joten kuokka oli näppämpi), vuoroin imuroiden.
Lattioiden imuroinnin kanssa edettiin kuten katollakin; yksi parrun väli kerrallaan ensin puoleen väliin, sitten toinen puolikas. Ison tilan lattia imuroitiin periaatteessa neljässä osassa; betonipohjainen osa ensin toiselta puolelta huonetta, sitten toiselta. Sen jälkeen lautapohjainen osa (kellarikerroksen kattolaudoitus) ensin toiselta puolelta, sitten toiselta.

Tämä iso tila menikin kaikken vauhdikkaimmin, sillä lattialla oli todella karkeaa, isoa purua, joka oli ilmavaa ja kevyttä - eikä juuri lapiointia tarvittu.
Pakko antaa sen verran palautetta tuosta imurista, että muuten ihan hyvä, paitsi että siihen 'suuttimeen' olisimme kaivanneet jonkinlaisia kahvantapaisia, sillä paksusta putkesta oli hieman työlästä ja hankalaa pitää käsin kiinni, kun tehoja imurissa riitti!

Tässä muuten taidonnäytteenä yksi viikonlopun työskentelyasennoista - ei ihme, että alaselkää vihloo...
...Lihasmuisti muuten jännä juttu; vielä sunnuntai-illalla sohvalla tuntui jaloissa ja kyljissä, kuin yhä imuria yhä käyttäisin... :)

Taukoja ei juurikaan näiden päivien aikana pidetty, vaan eväätkin syötiin traktorissa! :)
Onneksi meistä molemmat on samanlaisia tekijöitä; painetaan täysin, kun on hommaan ryhdytty. Ei valiteta, vaikka sattuu, mutta saatetaan päästellä äijäkkäästi ärräpäitä ilmoille ajoittain, kun johonkin sattuu tai homma (tai laitteet) vaan tökkii. Valittaminen jätetään hommien valmistumiseen - kotona voi sitten itkeä kipeitä lihaksia ja mustelmia (toisillemme ja blogiin)! ;) Toista tsempataan ja autetaan, vaihdetaan välillä hommia päikseen, niin toinen pääsee välillä huilaamaan 'kevyempään työhön' (en tiedä kumpi se tässä tapauksessa oli; lapiointi vai imurointi.....). Ei tähän koko projektiin olisi järkeä ryhtyä, jos yhteistyö ei sujuisi, ja molemmilla huumorintaju säilyisi loppuun asti. Ja jos porakone lentää kiukusta pusikkoon, niin toinen ei hätkähdä, vaan tarjoaa vaikka termarista toiselle kupposen kahvia... ;)

Tyhjensimme ensin tulevan tupakeittiön, sitten nykyisen keittiön ja viimeiseksi nykyisen oleskelutilan.

Tämä oleskelutila vedettiin (hyväntahtoisella) raivolla viimeisenä: aika ja valo meinasi loppua kesken. Olisimme voineet tuoda raksavalot paikalle, mutta loppujen lopuksi hyvin riitti luonnonvalo - ja antoipahan pimeän tulo sopivasti lisää motivaatiota jaksaa raataa viimeisetkin metrit... ;)
Mies palautti vielä sunnuntaina imurin iltaa vasten, pesi traktorin ja kärrynkin.

Ja päivän päätteeksi saunassa taas istuessa mietittiin, että josko sen nacho platen tekisi sitten vaikka alkavalla viikolla. ;)

.....ZZZzzzzzz.....

Kivaa oli, nyt jo naurattaa taas, mutta hetki hengähdetään ihan hyvällä omatunnolla ennen seuraavaa puserrusta!

HYVÄ ME!


P.s. Huomasimme perjantaina, että joku oli ilmeisesti yrittänyt murtautua raksalle. Hieman jo hymyilytti, että jos tämä puolilaho puuovi oli tulijalle aivan liikaa, niin tuskin olisi jaksanut mukaansa ottaa myöskään niitä täysiä jätesäkkejä, joita raksalla säilytämme odottamassa poisvientiä.... :D 

Veikkaanpa joitakin teini-ikäisiä, jotka ovat hakeneet jännitystä elämään - voisivat tosin ensin pyörähtää kuntosalin kautta hakemassa lihasmassaa... ;)

Hiljaiselo blogissa = hulinaa raksalla!

Viikonloppuna riehuttu raksalla erityisen reippaasti (ja välillä raivokkaastikin oman kropan fyysisten rajojen äärellä) - voi rehellisesti sanoa, että tiedän nyt mitä tarkoittaa, kun sanoo antaneensa itsestään 110%! :)

Postaus raksailusta tulossa heti, kun sormet taas taipuu näppikselle kunnolla...! :D

*palailemme*

lauantai 28. marraskuuta 2015

DIY: Seinäkalenteri, joka toimii vuodesta toiseen!

Meidän perheessä ollaan aina välillä ihan pihalla, missä pitäisi kenenkin olla ja mihin aikaan...

Minä olen kalenterin orja, ja vaikka töissä käytämmekin sähköistä kalenteria, joka synkronoituu myös puhelimeen, kannan mukanani paperikalenteria, johon teen vielä tuplamerkinnät. Tähän on yksinkertainen selitys; tiedostan itse oman lahopäisyyteni, enkä muistaisi yhden yhtä tapaamista tai palaveria, jos ne 'vain' automaattisesti ilmestyisivät kalenteriini sähköpostien kautta tulleiden tapaamiskutsujen myötä! Minun täytyy kirjoittaa jokainen tapaaminen - ja ihan omat harrastuksetkin - paperille, jotta aivoni oikeasti sisäistäisivät asian, ja päähäni jäisi muistijälki, että minun tulisi olla jossakin, jonkun kanssa, joskus.

Mieheni taas ei pidä kalenteria, vaan hän muistaa kaikki päästään - ja tarvittaessa kysyy sitten minulta vaikka puhelimitse, että 'olikohan meillä jotain kahden viikon päästä torstaina'. Ja minä sitten tarkistan kalenteristani. Siitä paperisesta. Jonka koko muuten määrittelee käytettävien käsilaukkujen koon. Turhauttavaa...

Isompi poikani taas ei muistaisi omaa nimeään, reppuaan, hanskojaan, harrastuksiaan, liikuntatuntejaan, ruoka-aikoja - ilmeisesti hirvittävät yleistä ekaluokkalaisille - jos joku ei olisi aina vähän muistuttamassa, ja kysäisemässä, että 'tulikohan nyt ihan varmasti kaikki tarvittava mukaan?', kun poika hyppää autoon koulun pihassa - ilman takkia, yhdellä hanskalla, reppu kaulan ympärillä ja repun jokainen tasku apposen auki... *facepalm* :D

...Pienimmälle pojalle annettakoot vielä armoa, ettei tarvitsekaan muistaa vielä muuta kuin avata suu lusikan lähestyessä, pistää simmut kiinni vaunuihin päiväunille mennessä ja ettei kissaa saa vetää hännästä pitkin keittiön lattiaa... (joskus voisi pyöräyttää karvakasaa tosin keittiön pöydän alta, niin saisi ne ruuanmurusetkin sieltä syöttötuolin ympäriltä ihan itse siivottua...) :P

Ja olisihan noita arjen menoja ja harrastuksia helpompi muistaa, jos meitä olisi vain kaksi aikuista, tai vain yksi lapsi, mutta jo vain näin kahden lapsen kanssa, jotka muuten molemmat jo harrastavat, on joskus arjen akrobatia melkoista!

Onneksi olemme jo hioutuneet melko hyväksi koneistoksi, joka toimii kitkattomasti yhdessä - välillä pakko heittää arjen keskellä 'hyvä meidän tiimi' -yläfemma! :)

Joten mikäpä muu meidän menevän ja harrastavan perheemme pelastaisi, kuin meiltä (jostain käsittämättömästä syystä) tähän asti puuttunut SEINÄKALENTERI! :)
Annoin ajatuksen hautua parin kuukauden ajan, ja viimein sopivan kehyksen löydyttyä kirpputorilta, sain tartuttua toimeen. :)

Olin ostanut tätä varten Ikeasta mustan Nyttja -kehyksen kokoa 40x60cm, mutta totesin sen kotona auttamattomasti liian pieneksi. Noita riippulappuja tulisi saada mahtumaan viiteen riviin, ja koska olin jo löytänyt sopivat laput Sinellista, piti kehyksen koko sovittaa noiden riippulappujen mittoihin.

Kirpputorilla tulikin vastaan muutamalla eurolla oranssi Nyttja -kehys, mutta isompana, 50x70cm. Täydellinen! Autotallista löytyi harmaata pohjamaalia ja mattamustaa maalia - molemmat sprayna - joten maalaaminen mustaksi oli nopeaa, helppoa ja tässä tapauksessa lähes ilmaista, koska tarveaineet olivat muista projekteista ylijääneitä.

Tässäpä tarvikelista (poislukien maalit), joilla kalenteri saatiin aikaiseksi:


Tarvikkeet:

Suuri kehys, jossa lasi tai muovi
Iso valkoinen (tai halutessasi värillinen) paperi taustaksi (myös vanha sanomalehti, ym, toimii!)
Isohkoja riippulappuja (5x10cm, Sinelli, 2,90€/20kpl)
Pieni riippulappu (4x8cm, Tiger, olisiko 1€ tai 2€ maksanut 15kpl paketti)
Kaksipuolista teippiä
Tarrapaperiarkki A4 (tai valkoista tulostuspaperia ja paperiliimaa)
Ohutta pahvia
Pieniä kohotarroja
Dymo -laite (voit myös kirjoittaa viikonpäivät käsin tai vaikka tulostaa paperille ja liimata)

Ja tietenkin kalenterin käyttämiseen vesiliukoinen tussi. Tähän sopii loistavasti esimerkiksi flappitauluille tarkoitetut tussit, joita löytyy ainakin 4-5 eri värissä ihan kirjakaupoista. Meille valikoitui perinteinen musta tussi, mutta miksei jokaisella perheenjäsenellä voisi olla vaikka oma väri omille menoilleen?


Valmistusohjeet:

1. Kokeilin ensin tuota 'Calender' -tekstiä Wordilla muutamassa eri koossa ja erilaisilla fonteilla, mutta päädyin lopulta ihan Wordin perusfonttiin Bernard MT Conder, koko 187. Sopivan fontin löydyttyä tulostin tekstin kopiointiin ja tulostukseen tarkoitetulle monitoimitarralle, joita löytyy vaikka kirjakaupoista. (Ovat muuten näppäriä kaikenlaisessa pienessä askartelussa, kuten vaikka hillopurkkien etikettien tekemisessä - minulla aina 100 arkin paketillinen kaapissa).
2. Tekstitarran liimasin ohuelle pahville ja leikkasin sopivaan muotoon.
3. Viikonpäivät naksuttelin Dymolla, myöskin englanniksi.

4. Leikkasin isosta paperiarkista sopivan kokoisen palan taustaksi kalenterille.

5. Sommittelin riippulaput, 'Calendar' -tekstin ja viikonpäivät mieleiseeni järjestykseen taulupohjalle. Harkitsin myös mustavalkoisen kuviopaparin asettamista erilliseksi taustaksi viikonlopun lappujen alle, mutta jäi kokeiluasteelle - ehkä täysin mustavalkoiseen kalenteriin olisi sopinut paremmin. Halusin kuitenkin erotella viikonlopun arkipäivistä, ja asettelin lopulta leppoisat lauantait ja sunnuntait pienen hajuraon päähän arjesta! ;)
6. Kiinnitin 'Calendar' -tekstin alle ensin kaksipuolisen teipin palalla yhden pienemmän ja tummemman riippulapun, jonka kohdalle voi vaikka kirjoittaa lasiin/muoviin vuosiluvun. Sitten kiinnitin 'Calendar' -tekstin taustapaperiin pienillä kohotarroilla, jotta yleisilme ei jäisi liian litteäksi ja, vaikka kalenteri jää lasin/muovin alle, tulisi siihen hieman kolmiulotteisuutta ja elävyyttä.

7. Lopuksi kiinnitin kaksipuoleisen teipin paloilla riippulaput kiinni (yksi teipin pala keskelle riippulappua). Nämä olisi voinut sommitella paikoilleen viivoittimen avulla ja kiinnittää myös liimalla, mutta minua miellytti enemmän hieman rennompi ote; laput ovat huolettomasti aseteltu ja niiden reunat ja kulmat saattavat olla hieman kohollaan. Jälleen kerran välttelin sitä litteää ilmettä. Kannattaa aloittaa alareunasta ja jommasta kummasta nurkasta, ja edetä kiinnittämisessä ylöspäin - siis jos et käytä mittaa ja apuviivoja.

8. Ja aivan viimeiseksi, ennen kalenterin asettamista kehyksiinsä, kiinnitin Dymolla tehdyt viikonpäivät vielä paikoilleen - näiden kiinnitys kannattaa jättää viimeiseksi, sillä lappuja kiinnittäessä saattaa sekä riippulappujen yläreunojen korkeus, että rivivälit vielä muuttua.
 Ja sitten kalenteri valmiina, odottelemassa lipaston päällä ripustamista paikoilleen ja käyttöönottoa:
Tuohon ruskean riippulapun kohdalle merkitsin vuoden, ja vaaleiden riippulappujen reunaan päivämäärät. Jos tuohon lapun reiän kohdalle tahtoisi numeron merkitä, kannattaisi leikata vaikka siitä valkoisesta tarra-arkista pienet ympyrät ja liimata ne reiän päälle - kokeilin mustalla tussilla kirjoittaa tuohon reiän kohdalle, mutta ainakin näissä Sinellin lapuissa numerot eivät näkyneet selkeästi.
Calendar -tekstin perään kirjoitin tussilla kuukauden - tässä vaiheessa marraskuuta valmistaudun jo joulukuuhun! Kuun vaihteessa kostealla rätillä pyyhkien, ja kalenteri on valmis uuteen kuuhun - ja vuoteen!

 Sitten vain kaikki ne tärkeät menot kirjaamaan ylös! :)

perjantai 27. marraskuuta 2015

Tervetuloa 2010 -luvulle: Villa Kotirantakin on nyt laajentunut Pinterest -maailmaan!

Hah, huomaattekos, valokuviini on ilmestynyt tänään Pinterest -painike?! :) Eli kun pidät hetken kursoria kuvan päällä, ilmestyy kuvan keskelle Pinterest -nappi.
Kuvahaun tulos haulle pinterest
Osasinpas! *Taputtelee itseään olalle* :)

Eli nyt helposti ja vaivattomasti saat kerättyä blogistani löytyneet, Sinua kiinnostavat, ideat talteen!

Omat Pinterest -kansioni, joihin olen kerännyt ideakuvia, ovat vielä piilotettuja, mutta tässä iltaisin aina välillä käyn työstämässä tuota Villa Kotirannan Pinterest -profiilia, ja lupaan hihkaista, kun kansiot ovat julki! 

Nykyisen kotimme keittiö valokuvina

Olen nyt marraskuun aikana innostunut valokuvaamaan nykyistä kotiamme, ja vuorossa onkin tänään keittiömme!

**Vinkvink: Jos et ole vielä tutustunut aikaisempiin postauksiin, pääset niihin alla olevista linkeistä:


Keittiön ruokapöydän ääreen kokoontuu arkisin kaksi aikuista ja kaksi lasta - molemmat pikkuisännät tasapuolisesti pöydän päässä! ...Ajoittain tosin hieman haastavaa tuo päädyn jakaminen, kun pienempi innostuu kiskomaan isompaa hiuksista kesken aamupalan (rakkaudesta se hevonenkin potkii), mutta niin kauan kuin isompi poika ei suostu siirtymään pöydän sivulle penkille, kestäkööt! :D
Keittiömme sijaitsee olohuoneen kanssa samassa tilassa (a.k.a tupakeittiö), mutta olemme pyrkineet jakamaan nämä kaksi tilaa omiksi 'nurkkauksikseen' tilanjakajina toimivilla lipastoilla.

Tilanjakajana toimimisen ohella tuo tumma senkki kätkee sisäänsä valtavan määrän astioita, kaikki taloutemme lautasliinapakkaukset ja kynttilät! ;)
Pitkän pöydän ja penkkien ääreen on mahtunut kymmenenkin henkeä istumaan, kun tarve on vaatinut, mutta yleensä mieheni perheen vieraillessa, ahdamme kahdeksan aikuista, lasta ja nuorta kylki kyljessä kahvittelemaan.

Sopu sijaa antaa.
Ruokapöydän yllä riippuvat Ikean valkoiset Melodi -valaisimet, jotka antavat tilaan hyvän yleisvalon. Lisäksi saamme tarvittaessa lisää valoa kattoon asennetuilla spoteilla sekä työtason ledinauhoilla toteutetuista valoista.

Ruokapöydän valtaa asetelmieni lisäksi aivan liian usein kasa postia, sanomalehtiä, mainoksia, Aku Ankkoja, sisustuslehtiä - meillä luetaan paljon ja keittiön pöydän äärellä on paras paikka! :)

Tuon asetelman kaikki lasiastiat ovat muutaman euron kirppislöydöt - viimeisimpinä nuo kannelliset lasikulhot, joihin piiloutuvat pienimmän poikamme herkkunaksut.
Kuten mainitsin aiemmin, keittiö ja olohuone on eroteltu toisistaan keittiön puolelle sijoittuvalla senkillä sekä olohuoneen puolelle jäävällä Ikean Lack -hyllyköllä (= kirjahyllymme). Tila on onneksi riittävän suuri tähän jaotteluun, eikä tunnelma ole ahdas, vaikka aluksi sitä hieman pelkäsimme, kun molempien omia huonekaluja yhteen sovitimme.

Alla näkymä keittiöstä olohuoneeseen:
Ja olohuoneesta keittiöön:
Olohuone ja keittiö sijaitsevat keskellä kotiamme - kodin sydän siis. Niiden välistä kuljetaan eteiseen, makuuhuoneisiin, sekä takkahuoneeseen, josta pääseekin kodinhoitotilaan, kylpyhuoneeseen ja saunaan.

Nykyistä keittiötä käyttäessämme on kirkastunut joitakin yksityiskohtia tulevaan Villa Kotirannan keittiöön;

- Tupakeittiö on meille sopiva ratkaisu, jossa kaikki voivat helposti viettää aikaa yhdessä. Myös vieraiden kanssa seurustelu on keittiössä häärääjällekin helpompaa, kun kahvinkeittäjä ei piiloudu erilliseen keittiöön.

- Kaipaamme enemmän valoa keittiöön. Villa Kotirantaan olemme suunnitelleet valkoisia kaapistoja, sekä vaaleita pintoja. Myös isompi ikkuna tason ääreen on suunnitelmissa, ja olohuoneen isoista ikkunoista tulee runsaasti valoa myös kokkaajalle.

- Saareke, se on saatava! Sen avulla saisimme lisää työ- ja säilytystilaa sekä ''aamiaispisteen'' saarekkeen ääreen.

- Astianpesukoneen tahdomme asentaa korkeammalle kuin nykyisessä kodissamme, ihan käyttömukavuuden vuoksi.

- Valkoiset kodinkoneet!

- Laattalattia on ollut vauvan kanssa todella näppärä, mutta uuteen keittiöön tulee sama lautalattia, kuin muuallakin asunnossa. 
Senkin olohuoneen puolelle on kotiutunut mukanani yli vuosikymmenen kulkenut nojatuoli, joka kaipaisi jo uutta verhoilua, mutta on niin käsittämättömän mukava istua, etten raaski siitä luopua. Samaan sarjaan kuului aikoinaan myös kolmen istuttava sohva.
Nojatuolin ylle päätyi isomman pojan kaksi taideteosta - ehkä värimaailmaltaan hyppäävät silmille, mutta niin hienot askartelut, että pitihän ne ihan paraatipaikalle nostaa! :) Villa Kotirantaan olen haaveillut lasten piirustusten asettelemista kollaasiksi käytävään, jonka varrella kaksi makuuhuonetta sijaitsee, ja jonka kautta kuljetaan ulko-ovelta tupakeittiöön.
Sitten vielä muutamia yksityiskohtakuvia keittiöstämme.

Mieheni tahtoisi pitää mahdollisimman paljon tavaroista(ni) kaapissa piilossa - minä olen muka täyttänyt työtasotkin, pyh! ;) Haaveilen itsekin välillä pelkistetystä kodista, mutta ei se vaan olisi minun näköiseni, enkä sellaisessa tuntisi oloani kotoisaksi.  Pienet jutut, kauniit astiat, kukat ja kynttilät (ja kaikki muu, mitä miehisesti kutsutaan 'naisten krääsäksi'), tekevät kodista kodikkaan.

Ja onhan se nyt vaan niin, että mies tekee talon, mutta nainen tekee kodin.... ;)
Juu, voisihan nuo kuivatut yrttiteeaineksetkin piilottaa kaappiinkin, mutta tason päältä paljon helpompi ottaa käyttöön! :)
Keittiön työtasolle olen kerännyt kauniita lasilautasia ja kulhoja, joita olen kirpputorikierroksilta löytänyt - kerään siis muutamaa tiettyä sarjaa, joista osa on minulle rakkaita omasta lapsuudestani.

Villa Kotirantaan olenkin toivonut keittiöön valkoista vitriinikaappia, johon lasiastiat (sekä osan posliinilautasista ja -kupeistakin) saisi kauniisti esille, mutta silti pois pölyttymästä ja valtaamasta tasoja!
Erikokoisia ja hieman toisistaan erilaisia kristallilaseja, jotka voi kuitenkin kattauksessa yhdistää kauniisti, on kertynyt jo melkoinen määrä myös keittiön avohyllylle. Laseja on löytynyt yksittäin tai pareittain, ihan muutamilla kymmenillä centeillä/kpl.
Mieheni Ikean kannattimista ja vanhoista laudoista rakentamilla hyllyillä viihtyvät myös Marimerkon, Iittalan ja Arabian mukit.

Nämä hyllyt siirtyvät mukanamme myös Villa Kotirantaan.
Tällaista meillä siis keittiön puolella! :)

torstai 26. marraskuuta 2015

Ensilumesta hullantumassa Pohjois-Savossa

Pyörähdimme viikonloppuna koko perheen voimin Pohjois-Savossa vanhempieni luona - onnekkaasti olimme ajoittaneet vierailun juuri lumiseen viikonloppuun! Meillä täällä Mäntsälän leveyksillä mennään vielä sulilla mailla, vesisateilla ja pimeydellä (tosin ajoittaisen yöpakkaset sekoittavat pakkaa), joten ihana valkeus oli tervetullutta vaihtelua!

Pakkasimme lauantaina pienimmän pojan isäni ahkioon, ja isomman pojan jäädessä pihaan rakentamaan ukkinsa kanssa talven ensimmäistä lumiukkoa, suuntasimme mieheni kanssa pienelle kävelylle, nukuttaen samalla pikkuinen ahkioon päiväunilleen.

 :) Minä tietenkin pakkasin kameran mukaan, joten tässä teille valtava valokuvapäivitys ensilumesta hurmioituneelta:
Ahkiossa oli mukava köllötellä topattuna miljoonaan vaatekerrokseen ja pakattuna pehmoiseen lämpöpussiin... Olisin itsekin voinut köllähtää pojan viereen unille... :)

Taisi ensilumi yllättää mato-onkijan.... ;)
Kesäasukkaat siirtyneet näiltä rannoilta jo etelän lämpöön...
 Ja tässäpä talven ensimmäinen lumiukko:
 ...Ja se ensilumesta hurmioitunut äiti.... :D

Voi pian lunta tänne eteläänkin, kiiiiitos!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...