maanantai 30. marraskuuta 2015

Raksaviikonloppu takana - purut omin pikku kätösin saatu pois!

Hieman on hakattu olo.

Kahtena päivänä täydet työpäivät (mies vielä muutaman tunnin enemmän) kuokkinut, lapioinut ja imuroinut puruja. Palttiarallaa 50m3 kaikkiaan. Välikatolta, seiniltä ja lattioilta. Huh!

Nyt todellakin tiedän, mitä tarkoitetaan, kun sanotaan, että on antanut 110% itsestään. Se 100% kohta ohittui siinä kohti, kun mukavuusalueelle ei ollut enää näköyhteyttä ja kirosanoja, sekä ihan vain raivomurinaa, puskin maskiin.

Mutta voi kuinka voittajafiilis oli, kun määräaikaan mennessä oli kaikki purut saatu imuroitua! :) Ja pakko sanoa, että ihan h***n ylpeä olen, sekä omasta jaksamisesta, että meidän hyvästä yhteityöstä miehen kanssa! Hyvä meidän tiimi! <3

Tietyllä tapaa tuo koko viikonlopun urakka muistutti omaa synnytyskokemusta (yhteistä 'lastahan' tässäkin väkerretään); loppujen lopuksi hauska yhteinen kokemus, vaikka kipu ja väsymys painoikin päälle. Jännitti, että riittääkö voimat, mutta pakko jaksaa loppuun saakka - keskenkään ei voi jättää. Vannoin (ja manasin) miehelle, että EI ENÄÄ IKINÄ, mutta niin se kätilökin miestä lohdutti, että mitä tahaansa vaimoke tässä kohti sanookin, ei se sitä oikeasti tarkoita.... :D Ja kun maaliviivalle päästiin, niin valtava onnen tunne, sekä järjetön helpotuksen fiilis, kun pääsi lepäämään. Nyt sitten vaan parannellaan taisteluvammoja ja palaillaan arkeen pikkuhiljaa. ;)

**Vink vink: Jos et ole vielä tutustunut projektin aiempiin, purujen imurointia edeltäviin vaiheisiin, niin kurkkaappa näistä linkeistä lattian purkamista elokuulta, sekä seinälautojen irroittamista.**

Perjantaina saapui puruimuri paikalle miehen noutamana - päätimme siis (kuten yllä olevasta purkauksesta voi päätellä) imuroida purut ihan itse.

Meidän projektilla ei nyt valitettavasti ole sellainen työllistävä vaikutus, eli mielummin maksamme 'vain' laitevuokrat ja revimme omat kroppamme raksailun alttarilla. Mutta näin myös säästämme pitkän pennin; valmiiksi ostettuna palveluna olisi purut poistuneet ~3500€ hintaan, mutta nyt säästimme valtaisasti. ''Tein itse ja säästin.'' :D

Emme myöskään tahdo kiusata kavereita ja sukulaisia juurikaan millään talkootöillä - ihan suoraan sanottuna en lähtisi tuota hommaa enää koskaan kenellekään talkoina tekemään (anteeksi vain, jos joku oli juuri aikonut pyytää), joten en kehtaisi myöskään ketään muuta pyytää itseään repimään rikki. Lisäksi ollaan miehen kanssa tuumattu, että mielellään myös tehdään ihan kahdestaan, meidän yhteinen projektihan tämä on - ja voidaan myöhemmin sitten fiilistellä valmista lopputulostakin ihan siltäkin kannalta, että 'jumankekka, MEIDÄN tekemä!' :)

Lauantaina aamusta mies aloitti urakan ystävänsä avustamana (ISO KIITOS AVUSTA!), ja ensimmäisen purulavallisen jälkeen teimme läpsystä vaihdon, ja pääsimme mieheni kanssa kahdestaan raatamaan. :)
Ensimmäisenä kuokimme ja imuroimme välikatolla. Puru oli sen verran painunutta, ja joistakin kohdista (lähinnä hormien ympäriltä) hieman kostunutta, että toisen tehtävänä oli pitää imurin putkea paikoillaan ja kuokkia toisella kädellä purumassaa, kun toinen riehui imuroiden. Matalassa tilassa kontattiin ja kyykittiin - ensimmäisenä imuroitiin reunoilta, katon räystäiden puolelta, kattoparrujen välinen pätkä kerrallaan, sitten katon harjan kohdalta vastaavasti. Näin kontattiin katto päädystä päätyyn. Kerran vaihdettiin letkun tuloaukkoa (välikattoon oli sahattu kaksi reikää letkua varten).

(Yritin ottaa valokuvaa tuolta katolta, mutta en viitsinyt kameraa sinne pölyyn ottaa ja kännykällä ei siellä hämärässä saanut kunnon kuvia, plääh...)

Katon imurointi meni melko vauhdikkaasti, ainoa haaste oli kiivetä alas joka kerta, kun imuri tukkeutui tai imuteho laski jostakin muusta syystä. Kiitin itseäni, että olin jaksanut käydä salilla treenaamassa, kun tuota reittiä kiipesin ylös ja alas toistakymmentä kertaa (seisoen noiden lattialla olevien säkkien päällä, jalka tuohon pystyyn nostetun laudan päälle, käsillä tuosta pyöreästä reiästä kiskoen. Sitten kädet tuonne ihan ylös reunan päälle, jalat tuohon reiän reunalle ja ponnistamalla seinän yläpuolelle, huh!):
Pölyä pöllysi hieman alakerrassa kattoa imuroidessa, mutta onneksi ylhäällä pöly oli vähäistä - ja maskit on pakko tietenkin pitää kasvoilla!
Mutta maskista huolimatta pöly pääsee kulkeutumaan kaikkialle... Ihan tällä naamalla (ja vaatetuksella) en edes lähikauppaan olisi kehdannut mennä pölisemään...
Ja hei, pääsin traktorinkin kyytiin ensimmäistä kertaa varmaan 16 vuoteen! :) Tosin tuolloin taisin itse istua kuskin paikalla.... ;)
Ensimmäisen päivän (lauantain) aikana ehdimme imuroimaan koko välikaton, sekä aloittamaan alakerrasta lattialle kasoiksi tippuneiden seinäpurujen imuroinnin. Sitten iski hämärä sisätiloissa, sekä uupumus, ja hommat pantiin pakettiin.

Maistui muuten pizza hyvälle tuon rupeaman jälkeen.... ;)

Mietittiin vielä raksaillessa, että 'tänään tehdään kyllä nacho plate', mutta kotona alkoi uupumus painaa ja päädyttiin tulokseen, että jos sitten huomenna vasta - 'otetaan vain jäätelöä saunan jälkeen'. Saunassa sitten lähti viimeinenkin veto ja todettiin, ettei jaksettaisi edes jäätelöä kulhoon laittaa, ja kaaduttiin unille yhdeksän tienoilla.... :D

Sunnuntaina mies lähti taas aamusta varhain aloittelemaan hommia (valmistelemaan puruimuria käyttöön, ja aloittamaan jo lattioiden imurointia). Minä liityin aamupäivästä kaveriksi, ja tällä kertaa vuoroin lapion avulla möyhin puruja (katolla ei olisi seisomaan mahtunut, joten kuokka oli näppämpi), vuoroin imuroiden.
Lattioiden imuroinnin kanssa edettiin kuten katollakin; yksi parrun väli kerrallaan ensin puoleen väliin, sitten toinen puolikas. Ison tilan lattia imuroitiin periaatteessa neljässä osassa; betonipohjainen osa ensin toiselta puolelta huonetta, sitten toiselta. Sen jälkeen lautapohjainen osa (kellarikerroksen kattolaudoitus) ensin toiselta puolelta, sitten toiselta.

Tämä iso tila menikin kaikken vauhdikkaimmin, sillä lattialla oli todella karkeaa, isoa purua, joka oli ilmavaa ja kevyttä - eikä juuri lapiointia tarvittu.
Pakko antaa sen verran palautetta tuosta imurista, että muuten ihan hyvä, paitsi että siihen 'suuttimeen' olisimme kaivanneet jonkinlaisia kahvantapaisia, sillä paksusta putkesta oli hieman työlästä ja hankalaa pitää käsin kiinni, kun tehoja imurissa riitti!

Tässä muuten taidonnäytteenä yksi viikonlopun työskentelyasennoista - ei ihme, että alaselkää vihloo...
...Lihasmuisti muuten jännä juttu; vielä sunnuntai-illalla sohvalla tuntui jaloissa ja kyljissä, kuin yhä imuria yhä käyttäisin... :)

Taukoja ei juurikaan näiden päivien aikana pidetty, vaan eväätkin syötiin traktorissa! :)
Onneksi meistä molemmat on samanlaisia tekijöitä; painetaan täysin, kun on hommaan ryhdytty. Ei valiteta, vaikka sattuu, mutta saatetaan päästellä äijäkkäästi ärräpäitä ilmoille ajoittain, kun johonkin sattuu tai homma (tai laitteet) vaan tökkii. Valittaminen jätetään hommien valmistumiseen - kotona voi sitten itkeä kipeitä lihaksia ja mustelmia (toisillemme ja blogiin)! ;) Toista tsempataan ja autetaan, vaihdetaan välillä hommia päikseen, niin toinen pääsee välillä huilaamaan 'kevyempään työhön' (en tiedä kumpi se tässä tapauksessa oli; lapiointi vai imurointi.....). Ei tähän koko projektiin olisi järkeä ryhtyä, jos yhteistyö ei sujuisi, ja molemmilla huumorintaju säilyisi loppuun asti. Ja jos porakone lentää kiukusta pusikkoon, niin toinen ei hätkähdä, vaan tarjoaa vaikka termarista toiselle kupposen kahvia... ;)

Tyhjensimme ensin tulevan tupakeittiön, sitten nykyisen keittiön ja viimeiseksi nykyisen oleskelutilan.

Tämä oleskelutila vedettiin (hyväntahtoisella) raivolla viimeisenä: aika ja valo meinasi loppua kesken. Olisimme voineet tuoda raksavalot paikalle, mutta loppujen lopuksi hyvin riitti luonnonvalo - ja antoipahan pimeän tulo sopivasti lisää motivaatiota jaksaa raataa viimeisetkin metrit... ;)
Mies palautti vielä sunnuntaina imurin iltaa vasten, pesi traktorin ja kärrynkin.

Ja päivän päätteeksi saunassa taas istuessa mietittiin, että josko sen nacho platen tekisi sitten vaikka alkavalla viikolla. ;)

.....ZZZzzzzzz.....

Kivaa oli, nyt jo naurattaa taas, mutta hetki hengähdetään ihan hyvällä omatunnolla ennen seuraavaa puserrusta!

HYVÄ ME!


P.s. Huomasimme perjantaina, että joku oli ilmeisesti yrittänyt murtautua raksalle. Hieman jo hymyilytti, että jos tämä puolilaho puuovi oli tulijalle aivan liikaa, niin tuskin olisi jaksanut mukaansa ottaa myöskään niitä täysiä jätesäkkejä, joita raksalla säilytämme odottamassa poisvientiä.... :D 

Veikkaanpa joitakin teini-ikäisiä, jotka ovat hakeneet jännitystä elämään - voisivat tosin ensin pyörähtää kuntosalin kautta hakemassa lihasmassaa... ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...