perjantai 31. maaliskuuta 2017

Taas toiveikkaana, mutta nöyrällä fiiliksellä tomaatin taimien äärellä...


Jos jollekin blogini lukijalle on vielä jäänyt viime kuukausien marinoista, puhumattakaan viime satokauden ärräpäistä, huolimatta epäselväksi mielipiteeni tomaatinkasvatustaidoistani, niin tiivistettynä kerrataan: ei-vaan-osaa-saati-kykene!


...Ja silti tässä ollaan, kädessä esikasvatuksen tulokset, odottelemassa pääsyä isompaan ruukkuun kasvamaan. :)

Melkoista pään hakkaamista seinään siis tämä minun tomaattiviljelmäni vuosittain; vaikka en tunnu saavan minkäänlaista satoa, niin en vain osaa antaa periksi ja luovuttaa! ...prkl...


Heitin tosin talven mittaan jo kertaalleen puutarhahanskani tiskiin, ja nostin käteni ylös - vain löytääkseni itseni kädet ylhäällä kurottelemassa KAHTA pussia tomaatinsiemeniä myyntitelineestä ostoskoriini lähikaupassa...! :)

En välillä tiedä, olenko vain jääräpäinen huono häviäjä, helposti houkuteltavissa haasteisiin vai ainainen optimisti...?!


Mutta kuten jo aiemmassa postauksessa kerroinkin, tänä vuonna olin realisti taimien määrän kanssa; kuusi taimea (tai noh, seitsemän, kun yhdessä purkissa kasvaa kaksi taimea niin rinnakkain, etten uskaltanut lähteä niitä repimään erilleen) kirsikkatomaatin, 'Red Cherry', taimea, ja kolme (Frilands-)tomaatin taimea (puolet siemenistä ei itänyt).

Kylvin siemenet munakennoihin taimimultaan ja idätin kylpyhuoneen lämmössä. En viritellyt mitään elmukelmuja (tänäkään vuonna) kennojen päälle, vaan huolehdin ainoastaan riittävän runsaasta kastelusta. 


Koulumiskokoon kasvaneita taimia on niin valtavan helppoa erotella toisistaan ja istuttaa syvempään multaan, kun ne ovat jo valmiiksi 'yksittäispakattuina' omissa kennosissaan! Kenno ehtii esikasvatuksen aikana pehmetä todella hyvin, ja taimen lohkaiseminen multapaakkuineen on todella vaivatonta. Kennon palaset voi siirtää taimen mukana ruukkuun, minne ne lopulta hajoavat.

Kananmunakenno siis toimii samoin periaattein, kuin puutarhamyymälöissä myytävät erilliset esikasvatusruukut, jotka voidaan sellaisenaan istuttaa maahan taimen mukana! Itse suosin munakennoja, koska a) loistava tapa kierrättää näitä kaappiin kertyviä kennoja, ja b) en viitsi maksaa esikasvatusruukuista, kun näitä löytyy aina joko omista kaapeista, tai sitten voit pyytää ystäviä laittamaan sinulle kennoja talteen! :)


Isäni on minulle aikoinaan vielä kotona asuessani opettanut tomaatin kylvämistä; siemenet kylvettiin isoon pesuvatiin ja peitettiin muovilla. Taimet koulittiin yksitellen haarukan kanssa pesuvadin mullasta nostaen - pelkäsi aina, että multapaakku murtuisi, tai viereinen taimi vahingoittuisi!

Tämä kennossa esikasvattaminen sopii tällaiselle hieman kovakouraisemmallekin, tai kömpelölle, puutarhurille, kuten minulle - tai vaikka lapsille! :)


Koulitut taimet siirtyivät nyt ruukkuineen olohuoneen aurinkoiselle ikkunalle odottelemaan hieman lempeämpiä keväisiä kelejä - täällä Mäntsälän suunnalla on nyt parina viime päivänä satanut jopa lunta!

Ikkunalla roikkuu vielä kukkavalokin talven jäljiltä, joten aavistelen huimaa kasvuvauhtia taimille. ...Toiveikkaana toivossa on hyvä elää... ;)


Viikonloppuna ajattelin vihdoin kylvää viimeisetkin esikasvatettavat lajikkeet (kurpitsat, maissit...), sillä en vain malta enää odottaa kauempaa! :) Tänne maalis-huhtikuun vaihteeseenkin asti kylvön siirtäminen oli suuren sinnittelyn takana - yleensä kaikki lajikkeet ovat olleet maaliskuussa jo taimella malttamattomuuteni vuoksi, mikä on aivan liian aikaista monelle lajille! Viime vuonnakin puolet maissin taimista ehti kuolla ikkunalaudalle kevään mittaan, ennen kasvimaalle pääsemistä...


Sormet ristiin, ja isovarpaatkin pystyyn - josko tänä vuonna pääsisimme maistelemaan oman kasvimaan tomaatteja?!

...Saattaa taas lopulta käydä niin, että teen vaihtokauppoja kotikanalan kananmunista jonkun taitavamman puutarhurin tomaatteihin... ;)

Ei sekään väärin ole...!

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Paluu sunnuntain upeisiin maisemiin, ja lahjakortin arvonta!

*Kaupallinen yhteistyö, Hotel Rantapuisto

Vietimme viikonloppuna rentouttavaa irtiottoa arjesta, ja varsinkin viime viikkoina meitä lähes täystyöllistäneestä remontista; mies on painanut raksalla pitkää päivää, ja minä puolestaan pitänyt kotirintamaa pystyssä. Parisuhteen laatuaikaa vietettiinkin upeissa maisemissa, Hotel Rantapuistossa Helsingin Vuosaaressa.

Maanantaina jaoin valokuvin tunnelmia lauantailta, jolloin saavuimme hotellille ja pääsimme nauttimaan merenrannalla sijaitsevan rantasaunan löylyistä ja rentoutumaan paljun lämpöön. Ja lauantai-illan päätimme maailman suurimpaan (ja ehkä romanttisimpaan) Earth Hour -tapahtuman johdosta järjestettyyn kynttilänillalliseen Ravintola Rantapuistossa. Ihanaa kahdenkeskistä laatuaikaa!

Tänään tahdonkin palata vielä viikonlopun tunnelmiin, ja sunnuntain puuhasteluihin Rantapuistossa.

...Lupailin näitä tunnelmia itse asiassa jo eiliselle illalle, mutta meidän pienin poika palautti iltakuumeilun myötä meidät tukevasti taas takaisin normaaliin lapsiperheen arkeen kiinni... ;)


**Paljon ehdimme kokemaan tuon viikonlopun aikana, ja paljon jäi muuten vielä seuraavaankin kertaan; hotellin tiloissa on myös mm. mahdollisuus osallistua InsideOut Escape Games -yrityksen pakohuonepeliinkin!


Sunnuntai startattiin luonnollisesti herkuttelemalla Ravintola Rantapuistoon katetulla runsaalla aamiaisella - merimaiseman äärellä! ;)

Aamupalan jälkeen mies kömpi vielä hetkeksi jatkamaan ansaittuja uniaan, ja minä otin kaivattua laatuaikaa kahdestaan kamerani kanssa. Kiersin tuota 1960 -luvulla rakennettua, ja 1980 -luvun lopulla laajennettua, entistä Pohjoismaiden Pankin Unitas -opistoa valokuvaten ja ihastellen 60-luvun arkkitehtuuria. Myös aikakauden huonekalut, joista henki vahvasti talon historia pankin koulutuskeskuksena, loivat kauniin aikakausikuvauksen. Ja silti kokonaisuus oli raikas ja tyylikäs!

Rakennus ja sisustus tulevat vielä saamaan oman erillisen postauksensa - sen verran upeasta kokonaisuudesta on kyse!


Kierrettyäni valokuvaamassa rakennusta palasin hotellihuoneellemme hoputtamaan miestä hyppäämään ulkoiluvaatteisiin ja lenkkareihin!

Pieni vesisade ei meitä säikäyttänyt, vaan lähdimme tutustumaan hotellia ympäröivään luontoon, jota olimmekin jo hieman ehtineet ihastelemaan aivan meren rannalla sijainneen huoneemme ikkunasta, sekä rantasaunalta käsin.


Alla Hotel Rantapuiston rantasauna:

Vaikka sää oli harmaa, oli jäinen meri upea näky!


Voin vain kuvitella, miten upea maisema on kesällä - meren kimaltaessa auringon loisteessa, ja luonnon vihertäessä...


Jos ikinä saan olla niin onnekas, että ikioman kesämökin omistan, niin juuri tällaiseen männikkörinteeseen, aivan veden äärelle sen tahtoisin sijoittaa...

Rantapuistoa kuulemani mukaan kutsutaan myös helsinkiläisten kesämökiksi - enkä ihmettele sitä lainkaan! Todella lyhyen ajomatkan päässä Helsingin keskusta sijaitseva hotelli sijoittuu niin upean luonnon keskelle, että kapeita polkuja ja rantaviivaa pitkin samotessa on vaikeaa käsittää olevansa niinkin lähellä suurkaupungin vilinää.


Hotel Rantapuiston alkuperäisen osan 1960-luvulla suunnitelleen arkkitehtipariskunnan Martta ja Ragnar Ypyän ja puutarha-arkkitehti Ingel Fontellin suunnittelema ja Paul Olssonin toimiston toteuttama ympäristökokonaisuus rantavyöhykkeineen ja rakennuksen lähiympäristöineen onkin suojeltava miljöökokonaisuus.


Kävelylenkkimme varrelle sattui myös vuonna 1917 rakennettu jugendtyylinen huvila, Villa Furuborg (kuvat alla), joka sijaitsee Rantapuiston kupeessa. Alunperin Waasapankin pankinjohtajan, Walter Fredrik Rosenlewin perheen kesänviettopaikkana toiminut Villa Furuborgin on suunnitellut arkkitehti Hjalmar Åberg.

Rantapuiston historia alkaakin vuodesta 1948, jolloin Pohjoismaiden Yhdyspankki osti Villa Furuborgin merenrantatontteineen, ja vuonna 1961 hankitun lisäalueen myötä nykyisen Rantapuiston rakentaminen voitiin aloittaa.


Reippaan kävelylenkin, ja Rantapuiston ympäristöön tutustumisen jälkeen istahdimme vielä viettämään viimeisiä kahdenkeskisiä hetkiä Ravintola Rantapuistossa tarjoillun herkullisen sunnuntaibrunssin ääreen, ennen paluuta kotimaisemiin - ja lapsiperheen raksa-arkeen! :)

Brunssin menu oli niin laaja, ettemme mitenkään saaneet maistettua aivan kaikkia makuja, mutta omat suosikkini olivat ehdottomasti alla olevassa valokuvassakin näkyvät lämminsavulohi sitruunakastikkeella ja couscoussalaatilla, paahtopaisti remouladekastikkeella, Helsingin makkaratehtaan makkarat ja vispipuuro.

...Eikä maistelemani jälkiruuat vispipuuroon jääneet, vaan sain herkutella myös parhaimmalla koskaan maistamallani pavlovalla, eli pehmeällä marenkikakulla! Mmmm... :)


Minulla onkin ilo ja kunnia arpoa Hotel Rantapuiston lahjoittama kahden hengen lahjakortti Ravintola Rantapuiston sunnuntaibrunssille (arvo 50€, ei koske äitienpäivän brunssia) teidän lukijoiden kesken! :)

Osallistua arvontaan voit liittymällä blogini lukijaksi (tai jo olemalla sellainen), ja kirjoittamalla tämän postauksen kommentteihin, kenet ottaisit mukaan Ravintola Rantapuiston sunnuntaibrunssille.

Koska blogini täyttää ensi viikolla vuosia, arvotaan lahjakortti ja julistetaan voittaja blogissa juhlapäivänä, 6.4.! :)

*Vinkvink; Ravintola Rantapuiston brunssimenua päivitetään parhaillaan, ja uusittu brunssi on tarjolla 30.4. alkaen.

Ja jos myös sinä haluat ottaa irtioton arkeen ja viettää laatuaikaa näissä upeissa maisemissa, niin nyt kannattaa tarttua tilaisuuteen; blogini lukijat saavat -20% alennuksen Hotel Rantapuiston majoitushinnasta koodilla LAATUAIKAA. Etu on voimassa toukokuun 2017 ajan.
Tarjoushintaisia huoneita on rajallinen määrä.


Palaan, kuten tuolla aiemmin jo lupailinkin, Hotel Rantapuistoon lähipäivinä kertaalleen valokuvien myötä, sillä tahdon tosiaan vielä esitellä teille tuota rakennusta, joka edustaa 1960-luvun suomalaista arkkitehtuuria parhaimmillaan, sekä alkuperäisasussaan erittäin upeasti säilynyttä sisustusta, joka on arkkitehtipariskunnan, Martta ja Ragnar Ypyän tyttären, Marjatta Ypyä-Silvennoisen käsialaa. Rakennusta ei suotta kuvailla termillä 'kokonaistaideteos'!

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Laatuaikaa rakkaan kanssa; pieni irtiotto remontista ja arjen tohinoista

*Kaupallinen yhteistyö, Hotel Rantapuisto

Viimeiset viikot ovat olleet melkoista uurastusta; mies on painanut raksalla pitkää päivää, sillä aiemmin sovitut eristeiden asennuspäivät painoivat päälle, ja paljon oli saatava valmiiksi viime viikon loppuun mennessä!

Minä siinä sivussa iltaisin kuskasin isompaa poikaa harrastuksiin, ja koetin pitää arjen rullaamassa - vähän sellainen raksalesken kohtalo, mutta en valita; muutamassa viikossa raksan valmistuminen on pyörähtänyt isoin askelin lähemmäs, ja suuri kiitos siitä kuuluu miehelleni!

...Siksipä olin niin iloinen, kun minulle tarjottiin mahdollisuutta viedä mies ansaitulle hengähdystauolle, pois kotinurkista ja kauas raksasta, Hotel Rantapuistoon! ...Tai no kauas, ja kauas; noin tunnin ajomatkan päähän kotipihasta! ;)


Meidät majoitettiin hotellin Seaside -siipeen, aivan meren rantaan; ikkunoista aukesi kaunis männikkörinne ja jäinen merimaisema! Ikkunan äärellä tulikin vietettyä useampi tovi ihastellen...


Ehkä parasta, mitä osasimmekaan kuvitella rankan viikon jälkeen, oli meille varattu rantasauna ja höyryävä palju!

Astuttuamme Seaside -siiven ulko-ovesta, astelimme muutamat portaat lähes alkuperäisessä asussaan olevaan rantasaunaan. Kuin kesämökillä olisimme olleet. :)

**Noista Rantapuiston rakennuksista ja arkkitehtuurista enemmän myöhemmässä postauksessa - luvassa runsaasti valokuvia tuosta 1960 -luvulla rakennetusta, Pohjoismaiden Yhdyspankin omistamasta entisestä Unitas -opistosta!


Rakastan tällaisia männikkörinteitä kallioineen ja 1960 -luvun arkkitehtuuria. Voin vain kuvitella, miten upea paikka on kesällä!

Miehen kanssa todettiinkin, että kesällä pakataan lapset mukaan, ja tullaan koko perheen voimin uudelleen! :)


Rantasaunalla meitä oltiinkin jo odoteltu, ja pöytään oli katettu tervehdys kokilta meille kahdelle... Miten ihanaa olikaan istahtaa yhdessä alas kaikessa rauhassa, ihan kahdestaan ja keskittyä hetki herkutteluun! Ja vaikka puheenaiheet aina välillä sivusivatkin remonttia, niin stressi ja kiire olivat kaukana.


Tässä rantasaunassa oli juuri sellaista ihanaa mökkisaunan tunnelmaa, jota omaankin kotisaunaan olemme halunneet. Vaikka tarkoitus oli unohtaa remontti, niin tämä paikka sai aikaan monenmoista inspiraatiota!


Alla maisema pukuhuoneen ikkunasta merelle:

Ja vaikka rantasauna oli suuremmallekin porukalle sopiva, niin silti tunnelma oli kuin vanhassa pihasaunassa saunoessa.

Miehen kanssa pohdittiin, että täällähän voisi ystäväporukankin kanssa kokoontua saunoen ja iltaa istuen. Kesällä pulahtaisi saunan päälle mereen uimaan ja istuskelisi saunan terassilla ilta-auringossa.

Huomaa ihanat verhot pesutilan ikkunoiden välissä - tahtoisin samanlaiset omaankin pesuhuoneeseen:

Alla maisema pesutilan ikkunoista:

Tumma, savusaunaa muistuttava sauna oli juuri meidän makuumme! Saatiin siinä löylyissä istuessa, ja merimaisemia ikkunoista katsellessa myös uusia ideoita oman saunamme suhteen, ja sovittua yksityiskohtia liittyen saunan materiaaleihin ja sävyihin - juuri samanlaista tunnelmaa pyrimme luomaan myös omassa remontissamme.

Eikä ollut tämän saunan löylyissäkään valittamista! ;)


Paljuun ei tarvinnut vauhdilla juosta, sillä sää oli meille armollinen; kaunis, kuulas ilta, ilman vesisateita, eikä edes tuullut mereltä!

Luonto rantasaunan ympärillä oli valtavan kaunis, ja sulavan jään palaset näin valokuvausta harrastavan ihmisen silmiin käsittämättömän upeita. Ja kuinka ilta-aurinko hohtikaan lumoavissa väreissä, ja väritti puiden latvat kultaisiksi!

Puitteet paljussa rentoutumiseen olivat täydelliset!


Oli fiilis rento ja hymy herkässä, kun pari tuntia saunottiin, paljuiltiin ja höpöteltiin kahdestaan. :)

Alla oleva valokuva oli tarkoitettu alunperin ihan omaan kotialbumiin ja mummulaan lähetettäväksi kiitokseksi lapsivapaasta hetkestä, mutta ihan pakko oli jakaa teillekin, sillä en tosiaan muista milloin viimeksi olisi näin reteä hymy tallentunut kameraan!

...Iso kiitos hymystä kuuluu myös tuolle vesipedolle, joka jokaisena päivänä saa minut yhä edelleen nauramaan - ja kikattelemaan kuin ensitreffeillä! <3


Siinä saunoessa, paljuillessa, höpötellessä ja naureskellessa kului kuin huomaamatta pari tuntia - vain valokuvat laskevasta auringosta ja hämärtyvästä illasta, sekä syttyneet pihavalot, paljastavat illan saapuneen Rantapuistoon.


Saunan ja paljuilun jälkeen meitä odotti kolmen ruokalajin illallinen Ravintola Rantapuistossa. En 'valitettavasti' ehtinyt tallentaa kameralla kuin tämän herkullisen alkuruuan (kuva alla), punajuurta ja vuohenjuustoa, kun kaikki valot sammutettiin ja osallistuimme Earth Hour -tapahtumaan illastaen kynttilän valossa.

Pääruokana nautimme molemmat ylikypsää karitsan entrecôtea (juuresragout ja perunapyre), ja jälkiruoaksi valitsimme herkullista tummasuklaakakkua, joka tarjoiltiin vadelmasorbetin kera. Herkullista!


Mietimme illalliselta huoneeseen käsikynkkää kävellessä, että koska viimeksi olemme ehtineet istumaan kahdestaan puoleksitoista tunniksi ruuan ääreen juttelemaan... Kyllä nämä päälle painavat ruuhkavuodet verottavat tällaiset hetket arjesta, vaikka kuinka koettaisi muistaa pyhittää aikaa myös kahdestaan olemiselle.

Ja toisaalta taas oli ihanaa huomata kuinka edelleen, kaiken arjen tohinan kuorruttaman elämän keskelläkin, meillä riitti tuntikaupalla puheenaihetta! <3 ...Eikä kaikki aiheet edes koskeneet lapsia tai remonttia... ;)

Lisää valokuvia viime lauantain tunnelmista löytyy myös Instagramista, @villakotiranta.

Lupaan palata huomenna uudelleen blogin ääreen, ja jakaa valokuvia myös sunnuntailta; vietimme aikaa Rantapuistossa tehden kävelyretken merenrannalla - laitan valokuvia noista upeista maisemista jakoon huomenna!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...