torstai 30. marraskuuta 2017

Vanhan talon joulun odotukseen tunnelmaa luovat kynttilät rakennuksen historiaa kunnioittavissa kynttilänjaloissa


Huomenna!

Huomenna se alkaa - joulukuu!

Pitkästä aikaa oikein malttamattomana olen odotellut, että saapuisi ihka ensimmäinen joulu tänne meidän uuteen tupaan, Villa Kotirantaan.

Vaikka tarkoitus ei ollutkaan, niin remonttiprojekti muuttui loppua kohti hieman perinteiseksi 'jouluksi uuteen kotiin' -raatamiseksi. Olin alunperin jo haaveillut remontin valmistumisesta viime jouluksi, mutta syksyllä 2016 mies toi järjen ääntä taloon ja tavoitteet realistisiksi.

Joten vihdoin ja viimein tämän odotetun joulun kunniaksi uhkun intoa päästä koristelemaan joulukuusta lasten kanssa, leipomaan vielä monen monta pellillistä pipareita ja torttuja, nauttimaan hieman hehkujuomaa keinutuolissa kiikutellen ja käärimään pojille salaisia paketteja yön tunteina!


Me olemme perheenä vasta aloittaneet omien jouluperinteidemme luomista, joten minkäänlaista stressiä tai elämää suurempia suunnitelmia aikatauluineen ei todellakaan ole - eikä tule!

Oikeastaan ainoa vuosittainen perinne on koko perheen vierailu Mäntsälän hautuumaalla, jonne viemme kynttilät miehen suvun haudoille. Minä lasken puolestaan kynttilän myös muistolehtoon kaikille omille rakkailleni, jotka eivät enää ole keskuudessamme, ja joiden haudat ovat kaukana lapsuuden kotiseudullani.

Mäntsälän hautuumaalla sijaitsee muuten myös Ilmari Wirkkalan suunnitelema sankarihauta-alue, jonne olen suunnitellut käyntiä itsenäisyyspäivälle, ja minne haluan käydä laskemassa kynttilän ukilleni, Aapelille, joka taisteli aikoinaan Suomen itsenäisyyden puolesta. Hän ehti valitettavasti menehtyä hieman ennen syntymääni, mutta olen koko lapsuuteni kuullut tarinoita hänestä - ja noita tarinoita haluan jakaa (tänäkin) itsenäisyyspäivänä lapsilleni.

Samalla kynttilällä muistamme myös minun koko lapsuuteni rakkainta ihmistä, Aili-mummoani, joka sodan aikaan piti kotirintamaa pystyssä, ja kasvatti veljeskatrasta läpi sotavuosien. Oma isäni syntyi marraskuussa 1938 - tasan vuosi ennen talvisodan puhkeamista, enkä voi edes kuvitella, millaista on ollut jäädä pieni lapsi sylissä ikkunasta katsomaan, kun puoliso lähtee, eikä varmuutta paluusta ole...


Kynttilät tuovat aina rauhallisen ja jopa hartaankin olon, paloivatpa ne valaisten jouluillan pimeydessä hautuumaata tai tuoden pehmeää valoa hämärtyvään kotiin. Ennen pienemmän pojan syntymää olin kynttilöiden suurkuluttaja - pystyin elämään talvet lähes kokonaan kynttilänvalossa! Isompi poika on aina varonut kynttilöitä, ja ollut muutoinkin rauhallisempi ja maltillisempi, mutta vain kauhulla katselen pikkuveljen hulmutukkaa tai liekkiä lähestyviä pikkusormia...

Kynttilät siis nykyisin palavat lasten nukahdettua, tai lyhdyissä - turvassa lasin sisällä.

Mutta nämä kaksi kynttilää nostin tupamme sohvapöydälle, ja ne saattavat vapaapäivinä palaa keskellä päivääkin. Välillä etäpäivän kahvitauon saatan viettää täydessä hiljaisuudessa keinutelle keinutuolissa ja nauttien kupposen katsellen kynttilöiden lämmintä hohdettta.

Noina hetkinä löytyy zen keskellä arjen tohinaa.


Kynttilänjalkoina toimivat vanhat, tummat sulakekannet, jotka pelastimme remontin alta vanhoista sähkötauluista.

Itse asiassa säästimme myös kaksi vanhaa kannellista sähkötauluakin, joista toinen on musta takorautainen kaappi, mitoiltaan ~15x20x8cm. Sen sisältä on tarkoitus irroittaa kaikki 'säkhöhärpäkkeet', kuten minä niitä tuunaavana naisena kutsun, ja vaihtaa tilalle koukut. Saadaan astetta rouheampi avainkaappi verannalle! :)


Joulu tulee monien ihanien yllätysten kera, myös täällä blogissakin!

Huomenna, joulukuun 1.päivän kunniaksi laitan viikonlopun ajaksi käyntiin Villa Kotirannan pikkujouluarvonnan, jossa sunnuntaina arvotaan yhdelle lukijalle aivan ihana jouluinen paketti.

Lupaan laittaa lahjan postin kautta voittajalle heti maanantaina, niin ehtii hyvin ennen joulua perille!

Pysykäähän siis kuulolla, palataan aiheeseen huomenna.



Ihanaa, malttamattoman odottavan kutkuttavaa marraskuun viimeistä iltaa kaikille!


perjantai 24. marraskuuta 2017

Uutta, vanhaa ja värikästä - tekemisen meininki saa näkyä lastenhuoneessa!

Kun aloitin tämän postauksen kirjoittamista myöhään eilen illalla, istuin alakerran peli- ja tv-huoneessa, keskellä muuttolaatikoita ja lasten lelukaaosta - ja mietin, koska koko talo mahtaakaan lopulta olla järjestyksessä...

...Julkaisinkin tästä ympäröivästä kaaoksesta valokuvan Instagramissa - kannattaa kurkata, niin ymmärrätte tuskani... ;)

Iloa kaaoksen keskelle tuovat ne huoneet, joissa jo eletään normaalia arkea, ja jotka vihdoin ovat saavuttamassa lopullista muotoaan! Yksi näistä huoneista on pienimmän poikamme aurinkoinen huone, joka on tarkoitettu leikkimiseen, pelaamiseen ja innokkaisiin puuhasteluihin!


Meidän kodistamme ei mustavalkoista ja modernia saisi tekemälläkään, vaan vanhat esineet, reippat värit ja ronski tekemisen meininki näkyy vähän jokaisessa huoneessa... :)

Tänään luvassa siis oikea iloisten värien annos tähän loskasateiseen marraskuun iltaan!


Tämän vanhan liinavaatekaapin hankin paikallisen Facebook -kirppiksen kautta jo edelliseen kotiimme muutamalla kympillä. Ensin ajatus oli tehdä tästä pojalle oma vaatekaappi huoneeseen, mutta hän valtasikin se lelukaapikseen, enkä raaskinut leluja enää poiskaan siirtää, kun lapsi niin riemulla otti uuden kaappinsa vastaan...

...Plus tuota lelua on kertynyt sen verran, että ihana saada osa edes kaappiin piiloon... Ihana on isoveli, joka on raaskinut omia vanhoja lelujaankin lahjoittaa pienemmälle - ja näin ollen isommalla on hyvin tilaa omassa huoneessaan, ja pienempi hamstraaja valtaa kaapit ja hyllyt... :)

Nuo viirit, jotka nostin seinille, ovat vajaa vuosi sitten Tokmannilta poikien syntymäpäiville ostetut. Kun laitoin ne pienemmän pojan huoneeseen roikkumaan, hän totesi riemuissaan, että 'nyt meillä on juhlapäivä!' ja kattoi leikkikaffet ja -pullat...! Aina on arjessakin syytä juhlaan. ;)

Ja tuon pojan nimiviirin askartelin itse - ohje löytyykin täältä blogista; KLIK!


'I love you to the moon and back' -julisteen tilasin juuri tuolle isä & poika -valokuvalle pariksi Deseniolta.

Kuten varmasti muistatte lokakuulta, tein Desenion kanssa kaupallisen yhteistyön, jonka kautta myös tämä printti valikoitui kotiimme.

Alunperin oli ajatellut yhdistää julisteen veljeksistä otetun suuren mustavalkoisen valokuvan kanssa, mutta lopulta tämä samankokoisten kehysten yhdistelmä näytti parhaimmalle. Julisteen sanoma, ääretön rakkauden tunnustus, sopii molempiin valokuviin yhtä täydellisesti.


Vanhasta kodistamme mukana uuteen siirtyi iso Ikean LACK-hyllykkö, jonka paikka ei alunperin pitänyt olla pienemmän pojan huoneessa, mutta jonne se lopulta päätyi paremman sijoituspaikan puutteessa.

...Lisäksi tuo lelu- ja kirjamäärä vaatii hieman enemmän säilytystilaa kuin vain vanhan liinavaatekaapin...

Todella usein lastenhuoneen sisutusvinkki nro 1 tuntuu olevan kerätä lelut laatikoihin ja pakata varastoon - jättäen vain muutamat lelut kerrallaan esille ja käyttöön. Ymmärrän kyllä, että vaihtelemalla leluja varaston ja leikkitilan välillä tuntuvat varastossa olleet lelut uusille, mutta kyllä meillä tasaisesti leikitään ihan niillä kaikilla - ja huomataan heti, jos jotain koetan siirtää syrjään, tai jopa antaa eteenpäin...!

Niinpä kaikki lelut ovat lastenhuoneessa, helposti saatavilla ja leikittävissä milloin tahaansa. Lopputulos on toki välillä melkoinen kaaos, mutta mielestäni lastenhuoneen kuuluu näyttääkin sille, että täällä viihdytään ja leikitään!


Tämä pojan oma POP-UP kahvila/ravintola/kauppa -kombinaatio on heti pikkuautojen ja junaradan jälkeen lempileikki, ja pikkuherra viihtyy molemmilla puolilla tiskiä.

...Papallekin annettiin papanpäivän lahjana 10€ leikkiraha, jolla pappa saa tulla ostoksille pojanpojan markettiin milloin tahaansa. ;)


Tuo vanha kävelykärry ei jäänyt tarpeettomaksi, eikä jouda kiertoon, sillä mikä olisikaan parempi paikka säilöä pikkuautoja, kun ne voi kärryllä näppärästi kuljettaa minne tahaansa mukanaan!

...Mun mielestä voisivat tosin pysyä tuolla pojan huoneessa automatolla, sen verran monta kertaa olen aamu-unisena tallonut niiden päälle tuvan lattialla... ;)


Toinen jalan alle kivuliaasti jäävä ärsyke on pikkulego...!

Vanhassa kodissa rakensimme olohuoneeseen leikkinurkkauksen, jossa myös legoja säilytettiin, mutta nyt muuton myötä pikkupalikat ovat pysyneet pojan huoneessa.

Tuo alla olevan kuvan rakennuspiste - Ikean pikkupöytä ja siihen kiinnitetyt lego-alustat - on ollut monien leikkien päänäyttämö, ja pelastanut korkeat rakennelman hajoamiselta! Aiemmin, kun kaikki rakentaminen tapahtui lattialla, saattoi leikin touhussa vahingossa pieni jalka potkaista legotaloja nurin, mutta tuo rakennuspöytä on ollut pelastus!

Legot muuten odottavat vielä lopullista säilytyspaikkaa; kävin jo katsomassa Bauhausissa sopivia puulaatikoita, jotka mahtuvat sängyn alle vaikka niihin laittaa pienet renkaatkin alle. Nyt vain mittamaan, montako laatikkoa mahtuu sängyn alle vierekkäin! ...Pääsisin vihdoin eroon muovilaatikoista...


Projekti, johon en ole vielä ehtinyt tarttua on pojan sänkyyn päiväpeitto. Tähän samaiseen sänkyyn olen aikoinaan ommellut isommalle pojalle tilkkupeiton, mutta hän on niin kiintynyt siihen, ettei raaski pikkuveljelleen sitä luovuttaa.

Joten, edessä on uusi tilkkutyö - projekti, jota kohtaan minulla on viha-rakkaus -suhde; kankaiden valinta ja suunnittelu on ihanaa, leikkaaminen ja ompelu ihan kamalaa, mutta se työn valmiiksi saaminen taas kerta kaikkiaan herkullisen palkitsevaa. Leikatessa ja ommellessa vannon aina, että 'tämä on vihonviimeinen kerta, kun tällaista teen', mutta työn valmistuttua olen jo kääntänyt takkini ajatuksin, että 'no hitto miksen tee tätä useammin?!' :D


Tämän suuren valokuvan vierelle olin siis miettinyt sitä 'I love you to the moon and back' -julistetta, mutta se saikin seurakseen taulurimat lempikirjoille, sekä kahdelle kuvalle; Desenion 'Bear on Yellow Bike' -julisteen, sekä nimenantolahjaksi saadun Muumitaulun.

...Muumitaulusta kerrottakoot, että ne oli kauniisti kehystettynä pari vuotta, kunnes tämä meidän raivo-petteri päätti eräänä iltana vanhalla kodilla vastustella nukkumaanmenoa sen verran vahvalla tahdolla, että tiputti taulun laseineen lastenhuoneen lattialle... Nyt naurattaa, tuolloin ei juurikaan... ;)

Tämä on ehkä rakkain valokuva, joka minulla on näistä pojista, ja koska isoveli on pikkuiselle kuulemma paras kaveri, niin kodissamme ei ole parempaa paikkaa tällä kuvalle, kuin pienemmän pojan huoneen seinä!


Vanhasta kodista kulki mukanamme myös tuunaamani valaisin, joka aiemmin toimi vanhan lastenhuoneen kattovalona, mutta tähän uuteen kotiin laitettiin molemmille pojille Innoluxin valaisimet päivänvalolampuin perusvaloiksi, ja näitä ns. tunnelmavaloja sitten illan rauhallisempiin hetkiin.

Tämä lamppu sytytetään iltasatuhetkinä ja hieman ennen nukkumaanmenoa tunnelman rauhoittajaksi.


Tulipas paljon juttua - ja vielä enemmän valokuvia - yhden pienen pojan huoneesta! :)

Isomman pojan huone odottelee vielä yhden julisteen kehystämistä ja nostamista paikoilleen, sekä vaatekaapin ovia - toivottavasti siis piakkoin pääsen esittelemään myös tuon sammakonvihreän huoneen!

Valoa ja iloa viikonloppuunne!



tiistai 21. marraskuuta 2017

Piipahdus Pentikin myymälään viikonlopun automatkalla




Viikonloppuna matkalla Pohjois-Savosta takaisin Etelä-Suomeen pysähdyimme jaloittelemaan Heinolan ABC-asemalle. Tarkoitus oli vain pitää pikainen tauko, mutta lopulta löysin koko perheen kiertelemästä Pentikin myymälää...!

...Tai no, mies koetti houkutella poikia vastapäiseen Muurikan myymälään, mutta varsinkin pienempi pojista ei antanut periksi, vaan kipaisi ihastelemaan Pentikin joulukoristeita... :)


Meillä on Mäntsälässäkin Pentikin Outlet -myymälä, mutta aivan liian harvoin tulee siellä käytyä, vaikka melkein viikoittain paikan ohi ajankin...

Viimeisimmäksi olen ostanut Pentikistä Como kangaskorin (40x50cm) kodinhoitohuoneeseen pyykkikoriksi, ja olen yli vuoden käyttökokemuksen pohjalta edelleen todella tyytyväinen tuohon ostokseen!


Meillä on ollut hakusessa kaunis, perinteinen puinen kynsiharja keittiöön - ja vihdoin sellainen tuli vastaan tuolla sunnuntain kauppakierroksella!

Ja hintatietoisena kuluttajana olin todella ilahtunut myös kynsiharjan hinnasta; 4,80€, josta sai vielä melkein 1,50€ Outlet-alennusta!

...Välillä vähemmän viehättävistä (muotoilinpa kerrankin oikein korrektisti, vaikka mieli teki sanoa 'rumista') muovisista kynsiharjoista pyydetään melkein vastaavaa summaa...


Ihastuin myös Valkoinen tee -palasaippuan tuoksuun ja kauniiseen ruskeaan sävyyn.

Harkitsin hetken herkullista Vanilja -saippuaakin, mutta koska en ole aiemmin kokeillut Pentikin saippuoita käytössä, päätin ostaa yhden saippuan testiin ja sitten hyväksi todettuani myöhemmin hakea toisen tuosta paikallisesta Outlet -myymälästä.

Tuolle palasaippualle tuli hintaa 3€ - ja koko ostoksille näin ollen 6,30€!


Haaveilen seuraavaksi sellaisesta keraamisesta tai emalisesta kaksitasoisesta saippualautasesta, jossa on päälimmäisessä kerroksessa ritilä saippuasta valuvaa vettä varten.

...Muistelen, että olen Lahden Kärkkäisellä sellaiseen törmännyt, mutta tuosta on jo tovi aikaa... Eli jos jollakulla on vinkata liikettä/nettikauppaa, mistä sellaisen vanhan talon sisustukseen sopivan palasaippualautasen löytäisi, niin olisin enemmän kuin kiitollinen!


Tämä tilapäinen saippualautaseni on kirpputorilta löytynyt vanha kahvikupin tassi, josta taisin muutaman kymmenen centtiä maksaa.

Nopean googlauksen jälkeen selvisi, että kyseessä on 1960-luvulta englantilaista Broadhurst Ironstone Calypso -sarjaa. Kannattaa kurkistaa Pinterestista sarjan suunnittelijan, Kathie Winklen, muita sarjoja - voi, kun noita sarjoja tulisi vastaan Suomessa!


Sain myymälästä mukaani Pentikin joulukuvaston, josta löysin iloiseksi yllätykseksi monen monta inspiraatiota omankin kodin sisustamiseen talveksi!

...Joulupukille tuli nyt siis perheen äidilläkin asiaa, sillä rakastuin palavasti valkoiseen Costa -halkotelineeseen... Ehkäpä lahjon itse itseäni ja miestä, ihan vain palkkioksi hienosta tsempistä remontin kanssa ja kiitoksena kodin saamisesta valmiiksi jouluksi... ;)

maanantai 20. marraskuuta 2017

Vaihdantataloutta vanhempieni kanssa; omaan kotiin pirttikalusteet isäni lapsuudesta



Perjantaina pakattiin koko perhe autoon ja piipahdettiin kahden yön verran Pohjois-Savon mummolassa.

Eikä matkaan lähtenyt ainoastaan perhe autossa, vaan lisäksi myös huonekalut peräkärryssä...

Meiltä jäi muuton yhteydessä tarpeettomaksi varastoon hankittu pyöreä Bonanza -pöytä ja neljä kyseisen sarjan tuolia - siis identtiset tuplakappaleet niistä kalusteista, jotka löytyvät meidän tupakeittiöstämme.


**Huomasin juuri, etten ole vielä kertaakaan valokuvannut Bonanza -pöytäryhmää uudessa kodissamme - olen valokuvannut joko keittiötä tai olohuonetta, mutta tupakeittiön keskellä oleva pöytäryhmä on jäänyt valokuvaamatta...!


Äitini oli jo pitkään haaveillut pyöreästä pöydästä omaan keittiöönsä, ja käydessään luonamme viime keväänä ihastuikin kovasti keittiömme pöytään ja tuoleihin. Lupasin jo tuolloin hänelle, että kunhan pääsemme muuttamaan, tuomme kalusteet hänelle lahjaksi.

Äidin aika odotellessa on ollut pitkä. :)

Samaan kärrykuormaan mahtui myös matkan varrelta Kuopion Ikeasta vaatekaappikin, jonka olimme äidin kanssa yhdessä käyneet jo aikaisemmin valitsemassa. Lauantaipäivästä menikin muutama tovi kaapin kasaamiseen, mutta kieltämättä mieltä lämmitti, kun äiti isälle ihmetteli, kun tyttären kädessä työkalut pysyvät ja vaatekaappikin kasautuu...


Ja olihan minulla mahtava apumies, isompi poika, mukana touhussa kasaamisen loppuvaiheessa. Alkuvaihe kasaamisesta meni häneltä onnellisesti ohi, sillä hän pääsi ukin kanssa kahdestaan metsäretkelle kera makkaranpaiston - tuota retkeä olikin odotettu kovasti!

Eikä kotiin palattu tyhjin käsin; peräkärryyn nostettiin isäni lapsuudenkodista lähtöisin oleva vanha pirtinpöytä ja kaksi penkkiä, joista olen jo pitkään haaveillut. Joskus vuosia vuosia sitten jo päätin, että sitten joskus, kun löydän kodin, jonne kalusteet mahtuvat, haen ne lapsuudenkodistani ja otan käyttöön!


Ja vihdoin tuo paikka on löytynyt; pirtinpöytä nousee verannalle vanhan puusohvan kumppaniksi. Verannalle on suunnitelmissa muodostaa ympärivuotinen kahvittelunurkkaus, ja miehen kanssa teimme toisillemme lupauksen, että jouluksi viimeistellään veranta valmiiksi.

...Mitäs verannalla on vielä kesken? Tapetointi ja listoitus tekemättä, vaatekaapit suunnittelematta ja hankkimatta, pistorasiat paikoilleen, hattuhyllynaulakot puuttuvat ja vanha liinavaatekaappi odottelee vielä maalaamista... Ja tietenkin nyt varastona toimiva veranta pitäisi vielä tyhjentää ihan alkuun viimeisistä muuttolaatikoista...!

No mutta, vielä reilu kuukausi H-hetkeen! ;)

Vanhempani kovasti ehdottelivat, että pirttisarjan voisi hyvinkin maalata uudelleen, mutta me miehen kanssa ihastuimme pöytään sellaisenaan; alkuperäisellä maalilla ja kolhuineen. Kaiken lisäksi pöytä on tällaisenaan se tuttu ja turvallinen muisto omasta lapsuudestani, joten en ikinä millään raaskisi maalata sitä!


Lisäksi tähän pöytään liittyy ihan konkreettinen muisto omasta lapsuudesta; muistelin kotimatkalla, että olin lapsena jotain rapsutellut pöydän pintaan - maali kun lohkeili mukavasti kynnen alla. Kotiin päästyämme oli pakko tutkia pöytälevyä takemmin ja siellähän se komeili;

Nimeni, 'Satu', keskellä pöytää! :D


Ja jos joskus kulumat alkavat omaa silmää häiritsemään, ainahan voi liinan heittää päälle! ;)


Nyt kun nämä kalusteet vuosien odottelun jälkeen saapuivat vihdoin kotiin olen taas täynnä intoa jatkaa tuon verannan työstämistä - haluan jo päästä nauttimaan glögiä pöydän ääreen ja ihastelemaan verannalle koristeltua joulukuusta illan hämärässä!


torstai 16. marraskuuta 2017

Lähestyvästä joulusta viis - raikasta vihreää ja keltaista keittiöön!


Odotellessani eilen poikaa treeneistä kiersin pari Mäntsälän keskustan kirpputoria pikaisesti. Toivoin löytäväni muutaman hieman isomman vaalean rottinkikorin - ei toivoa - mutta mukaani tarttui mm. seitsemän inspiroivaa sisustuskirjaa 1€ kappalehintaan ja lapsille pari paitaa.

Päivän paras löytö oli eräällä myyntihyllyllä muiden pikkuesineiden sekaan hukkunut kaunis keraaminen kulho. Ensin silmään pisti kaunis keltaisen sävy, ja kun nostin kulhon käteen lähempään tarkasteluun, rakastuin!

Kauniit vihreän, keltaisen ja ruskean sävyt kulhon kyljissä ja syvä sininen sävy sisäpinnalla. Ja vielä erinomaisessa kunnossa!


...Hieman pelotti kääntää kulho nurin hintalapun tarkistamiseksi, sillä tämän kulhon ihan ehdottomasti halusin viedä kotiini!

Kulhon pohjasta löytyikin erittäinen iloinen yllätys; hinta 0,50€!

LÖYTÖ!

Hintalapun alta pohjasta paljastui kirjainyhdistelmä GDR eli kulho on Itä-Saksan tuotanto aikaväliltä 1949-1990.


Omalla tavallaan näistä väreistä ja kuvioinnista muistui mieleeni Marimekon Sääpäiväkirja -tuotteet.


Ensin ajattelin, että tästäpä kulho ensi kevään rairuoholle - onhan väritys raikkaan keväinen. Mutta kun nostin astian laukusta illalla keittiössämme, löysi se välittömästi paikkansa tupakeittiömme avohyllyltä.

Voin kuvitella jopa valkoisen hyasentinkin tuon 'ruohon' tilalle - tai valkoisen helmililjan vihreine varsineen!


En ole koskaan oikein innostunut suoranaisen joulun sisustamisesta kotiin; en siis vaihda esimerkiksi tyynyjä, verhoja tai mattoja jouluisiksi. Tuon pienillä jutuilla toki kotiin talvisempaa tunnelmaa, kuten kransseilla, tähdillä ikkunoissa, tai vaikka kynttiläasetelmilla, mutta perusilme kodissamme pysyy samanlaisena läpi vuoden.

Siksi tämä keittiön avohyllyille nostettu asetelma rakkaita astioita ja pienesineitä ei vaihdu sesongin mukaan, vaan paremminkin päivittyy uusien löytöjen myötä. Rakastan tuota valkoisen, keltaisen ja vihreän raikasta yhdistelmää!

Niinpä uusi kulho nousi hyllylle ja korvasi aiemmin samalla paikalla 'heinien' ruukkuna olleen pienen virkatun korin.


Hyllyille ja tasoille löytää tiensä muistot vuosien takaa; tuo keltaisissa kehyksissä oleva printti on Lontoosta 2013 ostamani postikortti, joka on tässä ajassa löytänyt tiensä jo neljänteen keittiööni. Keltaisen kehyksen - itse asiassa useammankin samanlaisen - olen ostanut joskus vuosia, vuosia sitten Lahden Anttilasta alennusmyynnistä.

...Näitä valokuvia katsellessa huomasin, että olipa tuonne hyllylle nostettu myös pojan junakin näköjään jäähylle... :)


Tänä vuonna mies sai pienemmältä pojalta isänpäivälahjaksi Martinexin 'Maailman paras isä' -mukin, joten isillä on onkin nyt kaksi lempimukia; Hemtexin 'I have a HERO, I call him DAD' -muki löytyi joulupaketista pari vuotta sitten.

...Ja minä tässä kaiken tohinan keskellä koetan muistaa rakastua arkeen... ;)


Mutta päivän postauksen sanoma oli, että

silmät auki niillä kirppiskierroksilla!

Ikinä ei tiedä, mikä löytö sinua odottelee siellä sekaisella alimmalla hyllyllä jemmassa.

Kuten nuo alla olevan valokuvan ohuet lasiset jälkiruokakulhot; olin vanhempieni kanssa vuosia sitten Pohjois-Savossa paikallisella rompetorilla kiertämässä ja isäni ihastui näihin jalallisiin kulhoihin. Äitini ei koskaan niistä innostunut, ja kulhot päätyivätkin pitkäksi aikaa romukaappiin keräämään pölyä. Onneksi äitini ei ehtinyt kulhoja vielä lasinkeräykseen heittää, uhkauksistaan huolimatta, ja ehdin pelastaa ne omaan kotiini.

Nyt nämä lasikulhot ovat minulle rakkaat muistot minun ja isäni yhteisestä innosta kirpputoreihin ja kauniisiin esineisiin. ;)


Blogissa on viime viikkoina ollut hieman hiljaisempaa - tämä loputtomiin venynyt muuttolaatikoiden purkaminen ja tavaroiden järjestely vie ihan naurettavan paljon aikaa iltaisin. Ja niinä iltoina, kun olisin ehtinyt blogin ääreen istumaan, on ollut liian pimeää valokuvaamaan - tai sohva, Netflix ja sipsit ovat houkuttaneet liikaa... ;)

Ollaan armollisia toisillemme ja itsellemme - tähän pimeään, märkään vuodenaikaan saa hieman lepsuilla ja kerätä voimia!

Aurinkoisempaa viikonloppua kaikille!

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

DIY: Mustikanvarvuista kranssi tupaan


Julkaisin eilen Instagramissa valokuvan askartelutuokiosta, jossa materiaalina olivat mustikan- ja puolukanvarvut, ja josta lopputulemana valmistui tuuhean talvinen kranssi tupaamme.


Olin haaveillut varpukranssista jo pitkin syksyä, mutta ikinä ei aika tuntunut aiemmin riittävän...

Nyt vietimme TOISTA täysin ohjelmatonta viikonloppua uudessa kodissamme - tähän yhden talon asuttamiseen ja raksaamisen rauhoittumiseen on vaikea tottua - joten enää ei löytynyt tekosyitä jättää projektia odottelemaan! :)


Vaikka sää oli lauantaina sateinen, pistettiin pienimmän pojan kanssa sadetakit päälle ja kumpparit jalkaan, ja kipaistiin metsään retkelle. Poika nauttii luonnossa liikkumisesta ja metsässä kömpimisestä niin paljon, ettei minun hieman itsekkäästä retkeilyn teemasta (askartelumateriaalin kerääminen) tarvinnut paljoa huonoa omatuntoa ottaa! :)


Itse kranssin tekeminen oli helppoa ja nopeaa:

1. Kiepitin vihreästä rautalangasta, joka on tarkoitettu tällaisiin sidontatöihin, pyöreän kehikon. Kehikon ympärysmitta vaikuttaa luonnollisesti kranssin suuruuteen. Rautalankaa ostin Bauhausin puutarhaosastolta, mutta olen nähnyt myös mm. Kärkkäisellä.

2. Leikkasin varvut hieman lyhyemmiksi ja niputin pieniksi kimpuiksi. Kiinnitin kimput pyörittämällä hieman rautalankaa varsien ympärille.

3. Leikkasin vielä erikseen osan varvuista lyhyemmiksi, mutta en solminut niitä kimpuiksi vaan jätin irtomateriaaliksi.


4. Lisäsin rautalankakehikon ympärille pari kimppua kerrallaan varpuja pyöräyttämällä aina pari kierrosta rautalankaa varsien ympärille. Seuraavat kaksi kimppua asettelin aina niin, että ne peittivät edellisten varpujen kiinnityskohdan.

5. Välillä lisäsin joukkoon varpukimppujen lisäksi irtovarpuja, joiden seassa oli myös muutamia puolukanvarpuja. Varsinkin jos varvut kimpussa sohottivat jostain syystä eri suuntiin, eikä kimppu asettunut millään tuuheannäköisenä kehikolle, lisäsin joukkoon irtovarpuja.


6. Lisäsin varpuja, kunnes kehikon kierros oli täynnä ja aloituspiste saavutettu. Leikkasin rautalanganpään ~20cm pituiseksi, ja kiinnitin viimeiset varvut kiepittämällä rautalankaa aloituskierroksen varpujen seassa niin, ettei rautalanka litistänyt aloitusvarpujen latvoja.

7. Lisäsin kranssiin paperinarun ripustamista varten.


Olin ensin haaveillut krassin ripustamisesta pönttöuunin yläosaan, mutta luulenpa etteivät varvut olisi viihtyneet lämpenevää uuninkylkeä vasten kovin kauaa...

Niinpä paikaksi valikoitui lopulta tuvan tumma kaappi!

Kaapin ovessa sattui sopivasti olemaan sisäpuolella puutappi, johon sain kranssin paperinarulla solmittua. Kyseistä kaappia käytetään harvoin - sisällä lähinnä ns. perintöastioita ja maljakoita, joita otetaan harvemmin esille - joten kranssi ei ole lainkaan tiellä tuossa ovessa roikkuessaan.


...Meidän Bonon piti heti päästä tätäkin ihmettä tutkimaan... :)

Siitä mukava kissa muuten, ettei kisko tavaroita alas, ei revi tai raavi, niin uskaltaa tällaisia kranssejakin jättää roikkumaan oviin, tai vaikka joulukuuseen ripustaa palloja alaoksillekin.
 

Taas pienin askelin lähempänä talvisempaa - ei jouluisempaa - kotia!

...Nostin muuten lopulta tuon kuusentaimen lasipurkissa ylös lattialta tuonne lipaston päälle. Heräsin nimittäin tässä eräänä aamuna mielikuvaan, missä lapset riehuessaan tönäisee tuon purkin nurin ja kaikki tuo vesi huljuaa pitkin puulattiaa ja sen alle...!


Muutossa löytyivät myös nuo tulitikku- ja pahvirasiat, jotka olin aiemmin nostanut pois näkyviltä ja hyvään talteen - niin hyvään, että vaadittiin muutto, jotta ne taas tulivat esiin!

Tuo Suomi -tulitikkuaski on ehkä yksi parhaita kirpputorilöytöjäni kautta aikojen; en ole törmännyt tuohon suureen kokoon missään muualla (kerran olen nähnyt kuvan tavallisen askin kokoisesta versiosta), rasia on ihan loistavassa kunnossa - käytän siis raapaisupintaa edelleen, tämä aski ei ole pelkkä koriste - ja hinta oli vuosikausia sitten ~4€!

Taustalla oleva isompi vanha rasia on pikkujoululahja ystävältä, ja IvanaHelsinki -aski taas muisto ajalta, kun olin kyseisellä merkillä töissä - melkein viisitoista vuotta sitten!


...Luulenpa, että itsenäisyyspäivän kynttilät syttyvät myös tämän Suomi -askin kylkeen raapaistulla tikulla.



Aurinkoisempaa alkavaa viikkoa kaikille!


Se on kuulkaas pian jo puolessa välissä marraskuukin....! Eli joulusta saa jo innostua, eikös vain?! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...