sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Vuosi 2018 on MINUN vuoteni - täältä tulee uusin lifestyletrendi; 'Wabi-sabi'


Lueskelin netistä vuoden 2018 lifestyle trendeistä, ja innostuin – tänäkin vuonna löysin juuri itselleni sopivan suuntauksen! :)


2017 liputettiin kotoilulle; villasukat jalassa takkatulen äärellä löhöilylle, rakkaiden kanssa vietetylle ajalle tai ihan vain hiljentymiselle yksin pesämäiseksi sisustetussa nurkkauksessa. 2017 laitettiin puhelimet äänettömälle, suljettiin tietokoneet ja kieriskeltiin some-ähkyn jälkimainingeissa.


Toisaalta myös haluttiin olla maailmankansalaisia, nomadeja -  hetken tässä ja kohta jo poissa. Uusien kokemuksien haalijoita, jotka konmarittavat kotinsa minimalistisen tyhjiksi, asustavat parin neliön urbaaneissa minikodeissa ja käyttävät rahansa materian sijaan elämyksiin.


Viime vuonna kaivattiin lähemmäs luontoa, palattiin juurilleen. 2016 jo vauhdissa ollut huonekasvibuumi vain yltyi 2017, jolloin hyggeilyn myötä myös koetetiin viihtyä niin paljon kotona, että nuo edellisvuonna haalitut kasvitkin pysyisivät elossa…


Mutta 2018 räjäyttää potin – voiko tätä parempaa suuntaa kodin sisustamiselle ollakaan:

’’Wabi-sabi’’


Kuulostaa eksoottiselle, eikö?


Nimi viittaa Japaniin, samoin ajatus Wabi-sabin taustalla: Muinainen japanilainen maailmankatsomus perustui ja keskittyi hetkellisyyteen, väliaikaisuuteen ja epätäydellisyyteen.

Kodin sisustamisessa Wabi-sabi tarkoittaa siis kauneuden etsimistä epätäydellisyyksistä.

Luonnonmateriaaleja, käsintehtyjä yksityiskohtia, viimeistelemättömyyksiä. Hieman rypistyneitä pellavalakanoita, neulottuja tyynyjä ja vilttejä, vanhoja kuluneita huonekaluja. Hyväksymistä, ettei kaiken tarvitse olla juuri täydellisesti paikallaan ja sijoiteltuna.

Kodin ei tarvitse olla täydellinen – koti on tehty elämistä varten!


Wabi-sabi on aitoutta. Rehellisyyttä. Asumisjälkiä ja tekemisen meininkiä. Wabi-sabi sallii lasten leluja lattioilla, käytetyn kahvikupin tiskialtaan reunalla, sängynlaidalta lattialle aamun kiireissä tipahtaneen yöpaidan.

Ja parasta: Wabi-sabi antaa minulle anteeksi sen, etteivät sängyt ole joka päivä pedattuina! :)


2018 tulee pysymään muistoissani vuotena, jolloin olin itselleni armollisempi kuin koskaan aikaisemmin!

Wabi-sabista onkin tullut jo tuttu termi kodissamme - lanseerasin sen välittömästi käyttöön; esimerkiksi tuolla sohvan takana lymyilee 'wabi-sabi' - eli korillinen viikattua pyykkiä odottamassa nostamista vaatekaappiin.

Tai verannallamme se vasta 'wabi-sabi' onkin, kun vaatekaappien hakeminen Ikeasta tyssäsi viikonloppuna kiinnijäätyneeseen peräkärrynkuomuun ja koko nelihenkisen perheen ulkovaatearsenaali lojuu hujan hajan odottamassa sijoituspaikkaa. :)

Tästä trendistä kannattaa napata kiinni! ...Itse ajattelin toki vain jatkaa samaan vanhaan malliin - kerrankin, kun siihen oikein lupa annetaan... ;)

Niinnotta, Wabi-sabi -fiiliksien täyttämää sunnuntaita kaikille!

Olkaa armollisia itsellenne ja vaalikaa kotianne stressittömänä turvasatamana. Ei se maailma siihen kaadu, vaikka legot jäävät illalla lattialle tai pyykit yöksi pesukoneeseen!


Lempilausahdukseni onkin:

'älä tee tänään mitään sellaista, minkä voit huomennakin jättää tekemättä'.
;)

perjantai 26. tammikuuta 2018

Lastenhuoneeseen lisää väriä tekstiilein


Meillä pienemmän pojan huone on ehkä se värikkäin tila kodissamme.

...Tai turhaanpa edes käytin sanaa 'ehkä' - 'varmasti' olisi sopinut paremmin! :)


Pojan huoneeseen saatiin taas muutama väriläikkä lisää, kun sain vihdoin ja viimein valmiiksi pitkään suunnitteilla olleen ompeluprojektin - päiväpeiton pojan sänkyyn!

Aloitin tämän projektin siis jo edellisessä kodissamme heti sinne muutettuamme, siis tarkalleen kaksi vuotta sitten, tammikuussa 2016. Tuolloin sain valmiiksi samasta kankaasta - Jyskistä tätä projektia varten ostetusta pussilakanasta - verhot pojan huoneeseen, mutta tämä päiväpeitto jäi syystä tai toisesta odottamaan aikaa parempaa.

Nyt muuttolaatikoita tyhjentäessä löysin uudelleen tuon kankaan, sekä päiväpeittoa varten hankitun ohuen vanun - eikä tekosyitä enää ollut! :) ...Toki ompelukone piti viedä huoltoon kesken peiton ompelun, kun puolaus ei koneessa yhtäkkiä toiminutkaan...

Päiväpeitolle ei juurikaan jäänyt hintaa, sillä laskeskelin, että tuon mustavalkoisen kankaan hinnaksi peiton osalta jäi noin kahdeksan euroa ja tarvittava määrä vanuakin maksoi muistaakseni reilusti alle kymmenen euroa.


Olen opettanut molempia lapsia aivan pienestä pitäen siihen, ettei ole mitään tyttöjen tai poikien värejä. On vain värejä, joista tykkää, ja sitten niitä, mistä ei niin pidä.

Juttelimme mieheni kanssa tästä aiheesta juuri muutama päivä sitten ja havahduin toteamukseeni, että vaikka nuorin lapsemme olisikin ollut tyttö, olisi hänen huoneensa aivan juuri samanlainen kuin nyt pienemmän poikamme huone on!

Voisin melkein väittää, että olen itse 80-luvun versio sukupuolineutraalista kasvatuksesta; sellaisella lapsen omaa persoonaa ja temperamenttia tukevalla tavalla, jonka lähtökohtainen ajatus on kasvattaa lapsesta itsenäinen ja maailmanmenossa pärjäävä yksilö, joka uskaltaa olla oma itsensä ja pitää puoliaan. Isäni nimittäin toivoi aikoinaan poikaa ja saikin minut - olen siis oppinut lapsesta lähtien pilkkimään, hitsaamaan ja vaihtamaan auton renkaat. Oivia taitoja ihan jokaiselle osata, varsinkin, jos maalla asuu. ;) Lukioiässä isäni kysyi tahdoinko suorittaa kevarikortin vai mennä nyrkkeilemään - ja noilta ajoilta asti, isäni innostamana, ovat hanskat ja hammassuojat kulkeneet treenikassissani. En siis koskaan ole oikein Barbie -leikeistä syttynyt, vaan parasta ikinä olivat ne pienen pienet muoviset sotilasukot, joita muovipusseissa myytiin...! :)

Olen näin aikuisiällä vasta naureskellen tajunnut, että kasvaessani koulua edeltävät vuodet poikien seurassa majoja rakentaen, jousipyssyillä ampuen ja tukka takussa tapellen, heräsin vasta ensimmäisellä luokalla huomaamaan, että onkin sellaisia kuin 'tytöt' ja 'pojat' - eikä vain 'lapsia'.
...Tästä varsin ikimuistoisesta havahtumisesta on kiittäminen äitiäni, joka oli hankkinut minulle ensimmäistä kouluvuottani varten marjapuuron punaisen college-asun, jonka rinnuksessa koreili nalle - siis samanlaisen kuin kaikilla muillakin tytöillä - eikä sellaista auton kuvalla varustettua sinistä, jollaista olin toivonut - jollainen kaikilla luokan pojilla näytti olevan. :D

Niinpä pienemmän(kään) lapsen huonetta sisustaessa en ole pitänyt lähtökohtana sitä, että huone on tarkoitettu pojalle, vaan että siellä tulee olla tilaa leikkiä mitä ikinä lapsi itse haluaa, värien pitää olla raikkaita ja pirteitä, sekä huoneen tulee innostaa ja inspiroida mielikuvitusta!

...Ja luotan siihen, että kun lapsi kasvaa, hän kyllä itse sitten kertoo, millaisen huoneen haluaa - ja sitä tulee (innokkaasti kotia sisustavan) äidinkin kunnioittaa! ;)


Samaan vauhtiin, kun valmistui tuo päiväpeitto, ompelin myös kaksi uutta tyynyä pojan huoneeseen.

Vihreä kukkatyyny on kirpputorilta löydetty retrotyynynpäällinen, jota ainoastaan hieman lyhensin tuollaiselle ~40x40cm sisätyynylle sopivaksi ja harsin suuaukon kiinni. Tuon tyynynpäällisen olen ostanut joskus vuosia, vuosia sitten ja maksanut siitä alle euron.

Tiesin, että joku päivä löytäisin sille oikean käyttökohteen!

Punavalkoinen omenatyyny on taas Finlaysonin pop-up myymälän alennusmyynnistä ostetusta Omppu -tyynyliinasta ommeltu - taisi maksaa seitsemän euroa, jos ihan oikein muistan. Taustapuolen ompelin kangasvarastoistani löytyneestä punaisesta puuvillakankaasta, ja näin sainkin lopulta yhden tyynyliinan kankaan riittämään lopulta kolmeen koristetyynyyn!


Suunnitelmissa vielä ommella tyyny tai pari - löysin vielä melkoisen nipun kauniita retrokankaita muuttolaatikoista.

Yhtenä ompeluprojektina on niin ollen retrokankaista ommella tilkkupeitto helmikuussa syntyvälle kummitytölleni. Olen tuota projektia varten jo leikannut tilkutkin valmiiksi; puolet juurikin tuota samaa vihreää kukkakangasta, puolet vaaleanpuna-valkoraidallista puuvillakangasta. Ja tikkaukset ajattelin muuten ommella käsin paksummalla puuvillalangalla - katsotaan, koska tuo ikuisuusprojekti on valmis... ;)


Viime viikolla piipahdimme pienemmän pojan kanssa Järvenpään Kukkataloon, ja poika tahtoi valita itselleen, veljelleen ja minulle kukkaset. Isompi poika sai keraamisessa, hieman retrohenkisessä ruukussa huonekasvin, jonka lajiketta en tunnista ja minä onnistuin ohjailemaan oman kukkani valintaa aiemmin jo esittelemääni Unelmaan.

Itselleen poika tahtoi ehdottomasti 'violetin kukkasen', joka muuten hauskasti sopu hänen huoneensa väreihin! :)


Pienempi poikamme on temperamentiltaan niin räiskähtelevä, eloisa ja nauravainen - oikea itsesuojeluvaistoton rämäpää (siis en tiedä kehen tullut...?!), joten huoneeseen valikoituneet vahvat värit, rohkeat väriyhdistelmät sekä kuosit tuntuvat sopivan pojan persoonaan paremmin kuin esimerkiksi rauhalliset pastellinsävyt tai maltillinen musta-valkea-harmaa -sisustus. :)

Mielenkiinnolla jään seuraamaan, mikä pojasta mahtaakaan tulla isona - itse kasvoin suurimman osan lapsuudestani sinapinruskeassa lastenhuoneessa, ja Muotoilijaksi vaatemaailmaan lopulta valmistuin... :D

Että ei ne lastenhuoneen värit lasta pahenna... ;)

torstai 25. tammikuuta 2018

Olohuoneen uusi vitriinikaappi


En tiedä ihan varmaksi, että nukuinko riittävästi vai aivan liian vähän, mutta heräsin ilman herätystä hieman jälkeen neljä, ja olin aivan varma, että olin nukkunut pommiin... Koska olen maailman huonoin nukahtamaan enää uudelleen, heräsin juomaan varhaiset aamukahvit miehen kanssa ennen hänen lähtöään töihin ja päätin käyttää tämän hiljaisen aamuhetken hyödyksi blogin äärellä.


En ollut aiemmin vielä ehtinyt jakamaan näitä sunnuntaina ottamiani valokuvia tuvastamme, jonne uusi vitriinikaappi saapui viikonloppuna - edes Instagramissa ei ole kaappi vielä vilahtanut.

Joten - kiitos huonot unenlahjat - tänään Luvassa siis valtava määrä valokuvia tuosta uusimmasta Tori.fi -löydöstäni!


Olin menossa parisen viikkoa sitten käymään Järvenpäässä asioilla, joten ihan hetken mielijohteesta päätin kurkistaa, mitä Torissa oli myynnissä tuolla alueella. ...Niin monta juttua vielä etsinnässä kotiimme, että aina kannattaa hyödyntää tällaiset piipahdukset toisille paikkakunnille!

Joten aivan sattumalta ja puolivahingossa löysin tämän vitriinikaapin - vain 50€ hintaan!


Varasin kaapin välittömästi ja sovimme myyjän kanssa kaupoista ja kaapin noudosta. Aloimme jo miehenikin kanssa sopia noutoa viime viikon perjantaille, sillä olimme suunnitelleet myös Ikea -reissusta - verannan vaatekaapit odottavat edelleen noutoa.

Sitten sainkin yllättäen viestin myyjältä, että joku toinen oli ehtinyt varaamaan lipaston välistä. Ensin veti hiljaiseksi, sitten alkoi kiukuttaa.

Eihän tämä nyt väin voi mennä!

Hieman hammasta purren sovin, että myyjä ilmoittaa, jos/kun tämä toinen varaaja vapauttaa lipaston - ja niin onnekseni lopulta kävikin! Sovimme uudelleen noudosta perjantaille ja iltaa kohti ajelimme koko perheen voimin Järvenpäähän.

Saimmeko lipaston kyytiin....? No emme!


Sattuipa nimittäin niinkin hauskasti, että ajeltuamme koko matkan Järvenpäähän - tarkoituksenamme myös samaan vauhtiin hurauttaa Vantaalle Ikeaan - totesimme myyjän pihaan päästyämme, että peräkärryn kuomu oli jäätynyt kiinni!!

...Hieman oli sellainen hetki, että itkeä vai nauraa...! :)

Siispä suunta kohti kotia. Onneksemme myyjälle sopi nouto seuraavalle päivälle - ja olimmehan saapuneet paikalle kaappia hakemaan, eli aikeemme ostaa kaappi oli selkeä myyjällekin. ;)

Nämä vanhat hedelmälaatikot, joita kodissamme on kaksi, ovat kulkeutuneet mukanani lapsuudenkodistani ja löytäneet uuden käyttökohteen lehtien säilytyspaikkoina.


Ollessani lasten kanssa viime viikon lauantaina kyläilemässä ystäväni luona itärajan tuntumassa, oli mieheni käynyt uudella kierroksella Järvenpäässä ja kaappi odotti minua tuvassa saapuessani illalla kotiin.

Ehkäpä jälleen kerran maailman paras puoliso!

Sunnuntaina säädimme hieman vitriinikaapin keskellä olevan tukijalan korkeutta, sillä kaappi oli hieman ajan myötä notkahtanut toimiessaan kirjahyllynä edellisellä omistajalla - kyse oli siis muutamista millimetreistä, mutta onpahan laitettu kerralla kuntoon.

Kaappi on todella siistissä kunnossa, ei naarmun naarmua tai kolhiintuneita kulmia. Oikea löytö tuohon hintaan!


Vitriinikaappi on melko kookas, 160cm x 110cm, mutta se löysi luontevasti paikkansa tupamme takaseinustalta. Tälle paikalle on kaappia kaipailtu jo ennen muuttoa, mutta sopivan löytyminen on vienyt aikaa.

Nyt tätä kaappia katsellessa olen niin tyytyväinen etten mitään tilapäistä ratkaisua edes lähtenyt miettimään, vaan jaksoin odotella tämän vitriinikaapin löytymistä!


Kaappi toi valtavasti lisätilaa keittiön kaapistoihin, kun sain siirrettyä vähemmän käytössä olevat astiat pois arkiastioiden tieltä arvoiselleen paikalle.

Vitriinin hyllyille nousivat niin rakkaat lasiastiani, josta osa on muistoja lapsuudestani asti, sekä miehen mummon käsinmaalaamat, todella kauniit astiastot, jotka raaskitaan ottaa käyttöön vain todella harvoin. Esimerkiksi tuo kultakoristeinen astiasto oli joulupöytämme kattauksessa nyt menneenä jouluna.


Yhä vahvemmin alan olla henkisen mummoilun vahva kannattaja - näköjään sukkakutimien ja keinutuolin ohella mummoilu valtaa tilaa kodissamme tällaisen vitriinikaapinkin myötä. :)

Runsaan rönsyilyn rakastajana en kerta kaikkiaan osannut asetella vain paria astiaa esille, vaan hullaannuin täysin tästä mahdollisuudesta pitää rakkaat astiat esillä ilman pölyyntymistä.

...Ehkä alkuinnostuksen laannuttua karsin hyllyiltä jotain takaisin keittiön kaappeihin, mutta nyt nautin täysin tästä silmänilosta! :)


Hetken jännitin, kuinka tämä vaaleansävyinen vitriinikaappi sopeutuisi rinnakkaiseloon tuon tummemman kaapin kanssa samalla seinustalla, mutta olen tyytyväinen tähän kodikkaaseen yhdistelmään.

Ja vaikka kaappi itsekseen onkin melkoinen möhkäle, ei se tuonne tupaan nostettuna muun sisustuksen ohessa enää tunnukaan niin suurelle.


Nyt taitaa tuvassamme olla kaikki, mitä sinne olemme kaivanneetkin...?

Tai no, mitä sitä kaunistelemaan - ainahan niitä pienempiä haaveita on, kuten päreistä tehty kantokori polttopuille, muutama räsymatto ja valaisin saarekkeen ylle. ;)

Ei koti koskaan valmis ole!


Mukavaa torstaita teille kaikille!!


tiistai 23. tammikuuta 2018

Kauniit kasvimaakyltit toivottavat kevään tervetulleeksi


Huomenet täältä maaseudun pimeydestä, lumihankien keskeltä!

Vähitellen tuntuu tuo talven pimeys antavan periksi - oletteko jo huomanneet päivän pidenneen? Lauantaina vierailimme ystäväni luona itärajan tuntumassa ja oikein pysähdyin ikkunan ääreen ihmettelemään, miten ulkona oli vielä valoisaa, vaikka kello näytti jo yli neljää iltapäivällä!

...Tosin näin aamuisin, puoli viideltä herätessä, ei juurikaan kevään merkkejä huomaa.... Päinvastoin, meinaa kaamosmasennus ottaa otetta - joten ajattelinkin tänään jakaa muutaman valoisamman, keväisen kuvan viikonlopulta, kun päivänvaloa hyödyntäen ehdin kerrankin kuvaamaan!


Tervetuloa kevät - olen jo aivan valmis jo uuteen saapumiseesi! :)

Viikonloppuna iskin sormeni ensimmäistä kertaa tämän vuoden puolella multapussiin ja istutin nuo juurtumassa olleet rönsyt. Siinä samalla innostuin ihastelemaan noita uusia kasvimaakylttejäni, jotka tarttuivat ostoskoriini reilu viikko sitten käydessäni Järvenpään Kukkatalosta hakemassa inspiraatiota tuohon kohta vaihtuvaan vuodenaikaan.


Ihanan tukevat, jopa raskaiksikin voisi näitä kylttejä sanoa - todella laadukkaan ja kestävän tuntuiset!

Ja tuohon kivipintaan on yllättävän helppoa liidulla kirjoittaa - hieman ensin olin skeptinen, myönnän. ;)


Kyltit myytiin kuuden kappaleen pusseissa, ja - jos nyt jälleen kerran ihan oikein muistan - hintaa pussille jäi alle kahdeksan euroa!

Näitä kylttejä en ehkä raaski kasvimaalle viedä, vaan käytän sisätiloissa koristamassa niin maalis-huhtikuun kylvöastioita, kuin esimerkiksi pääsiäisenä rairuoho- ja helmililja-asetelmia.

Kyltit sopivat kauniisti myös vanhojen saviruukkujen pareiksi, joten ehkä kaunistamaan huonekasveja tuvassamme tai tulevina kesinä pihaamme (vielä joku päivä) valmistuvaa kesähuonettakin? ;)

Nämä kyltit ovat niin kauniit, että kelpaisivat myös vaikka puutarhajuhlien istumajärjestyskylteiksi kattaukseen!


Tuvassamme olevassa puulaatikossa majailevat edelleen talven hyasintit. Tänä vuonna en raaskinut heittää niitä menemään kukinnan lakattua, vaan jätin rauhassa 'nuupahtamaan'. Kunhan varret ovat kuivahtaneet ja kaikki elinvoima varsista ehtinyt rauhassa vetäytymään takaisin sipuleihin, kannan ne odottelemaan seuraavaa joulua kylmäkellariimme.

Mutta niin kauan kuin hyasinttien varsissa kastelematta vihreää riittää, saavat ne tuoda raikasta väriä tupaamme. Odottelen jo kovasti helmililjojen saapumista kukkakauppaan - ajattelin ostaa tänä keväänä tämän (alla olevan valokuvan) laatikon niitä täyteen! :)


Tervetuloa kevät!

Tervetuloa valoisammat aamut!

...On jo teitä ikävä...

maanantai 22. tammikuuta 2018

Saniaisaiheinen julistelöytö



Varhaiset huomenet täältä Mäntsälästä!

Ajattelin ennen työpäivää vielä hyödyntää tämän pienen hiljaisen hetken ennen aamutohinoita ja laittaa jakoon muutamia valokuvia viime viikolla tekemästäni ostoksesta.

Olen koettanut löytää järkevään hintaan vanhoja opetustauluja kotiimme. On tullut tutkittua rompetorit, kierrettyä kirpputorit ja selattua Tori.fi -sivustoa melko ahkeraan, mutta varsinkin kasviaiheiset taulut tuntuvat edelleen olevan varsin kysyttyä tavaraa.


Opetustaulut ovat lämpimiä muistoja omasta lapsuudesta, kun 90 -luvun puolella kyläkoulun biologian tunneille niitä takahuoneesta etsittiin ja maantiedon tunneilla rullattiin suurta maailmankarttaa telineelle. Sitten jännityksellä odotettiin, kuka pääsisi tällä kertaa karttakepillä muulle luokalle opettajan luettelemia maita, kaupunkeja, vuoristoja ja meriä osoittaman. :)

No kaipaamaani opetustaulua en ole vielä löytänyt, joten olin suunnattoman iloinen, kun löysin viikko sitten Järvenpään Kukkatalossa käydessäni näitä kasviaiheisia julisteita!

Juuri tällaisesta tummapohjaisesta saniaistaulusta olinkin haaveillut!


Jos ihan kauhean väärin en muista, niin juliste maksoi hieman alle kymmenen euroa, ja kuva-aiheita oli muutamia erilaisia - osa myös vaalealla taustalla.


Nuo puiset julistelistat tulivat kotiimme Desenion kanssa tehdyn kaupallisen yhteistyön myötä lokakuussa ja ovat olleet korvaamattomat; julisteita on helppoa ja nopeaa vaihtaa näihin magneettikiinnitteisiin listoihin.


Voimia kaikille tähän alkavaan viikkoon!

Toivottavasti viikonlopun kaunis aurinkoinen sää jatkuu vielä tälläkin viikolla - ulkoilukelit ovat olleet viime päivinä mitä parhaimmat ainakin täällä meillä päin!



sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Tuvan kolmas avohylly ja edelleen muuttuva olohuoneen järjestys



Joulun alla. juuri hetkeä ennen jouluaattoa, sain vielä 'viime hetken' inspiraation ja löysin täydellisen paikan alakerran työhuoneessa lojuneelle avohyllylle; tupamme seinällä, sekalaisen lipasto- ja sivupöytäkokoelmamme yllä.

Maailman parhaaksi mieheksi voi taas kehua tuota kotimme työkaluvastaavaa, joka vain hetkellisen mutinan jälkeen haki valineet varastosta ja napautti hyllyn seinään! ;)


Tämä on yksi kolmesta avohyllystä, jotka mies muutama vuosi sitten tuunasi vanhaan kotiimme vanhoista laudoista ja Ikean metallisista kannattimista. Ne kaksi muuta hyllyä ovat itse asiassa tuvan toisella puolella keittiön seinustalla.

Alunperin olin ajatellut kaikki kolme hyllyä tuonne keittiöön, mutta tila työtason yllä ei ollutkaan lopulta riittävän korkea - hyllyseinustasta olisi tullut todella ahtaan oloinen. Niinpä tämä yksi hylly jäi odottelemaan paikkaa parempaa.


Tuo puolitoista vuotta sitten kotiimme muuttanut aloe vera on edelleen hyvinvoiva ja vahvasti hengissä - kovasti tätä ehdin jo epäillä, sillä en todellakaan tiedä mitään kyseisen kasvin hoidosta, enkä suoraan sanottuna ole edes ehtinyt tutustumaan....! :)

Niin täällä Villa Kotirannassa, kuin aiemmassa kodissammekin, on aloe vera ollut sijoitettuna ikkunaa vastapäätä olevalle seinälle. Vanhassa kodissa valoa oli (ympäri vuoden) hieman vähemmän, sillä olohuoneen ikkunaa hieman varjosti terassin valokate, joten odottelin uuden kotimme valoisamman olohuoneen etelänsuuntaisten ikkunoiden antavan tällekin kasville vauhtia innokkaampaan kasvuun.


Tälle hyllylle nostelin vain nopean asetelman joulun alla ja kovasti jo olen lepotuolista käsin miettinyt kevään tuomista tällekin hyllylle. Kirpputorilta löytynyt valokuvakehys saa jäädä, samoin ukkini rintamalla tuntemattoman sotilaan joululahjana saama Kalevala. Myös lampunvarjostimet keikistelevät yläilmoissa hauskasti, joten ne saavat jatkoaikaa.


Nyt on muuten vielä viimeiset hetket nauttia tuvan seinustasta tällaisenaan!

Eilen, monen mutkan kautta, saapui Tori.fi:stä löydetty vitriinikaappi kotiin ja se odottelee nyt seinustan tyhjentämistä sivupöydistä, sekä tuon vanhan lipaston tyhjentämistä ja siirtämistä.

Lupailin miehelle uuden kalusteen myötä paremmin tilaa keittiön kaappeihin isoille keraamisille ja lasisille kulhoille - joita meiltä muuten löytyy yllättävän monia - sillä vitriinikaappiin olisi tarkoitus sijoittaa astioita keittiön saarekkeen kaapeista.

...Haaveilen kyllä, että saisin myös sisustuskirjani ja kaikki maljakkoni siististi kaapin alimmalle tasolle...

Vitriinikaappi on ~160cm leveä ja ~110cm korkea, joten tilaa se vie, mutta toisaalta myös säilytystilaa tulee roimasti lisää!


Palailen tuohon vitriinikaappiin heti ensi viikosta paremmin!


Nyt kipaisen keittämään kahvia ja ihmettelemään tuonne yläkertaan, että kuinka kauan muu perhe meinaa nukkua näin sunnuntaina....! ;)


Leppoisaa sunnuntaita ja viikonlopun jatkoa kaikille!

perjantai 19. tammikuuta 2018

Perjantaimyyssit uuden maljakon inspiroimana



Perjantaihin on blogissa kuulunut enemmän tai vähemmän aktiivisesti (viime aikoina tosin oikein harmittavan harvakseltaan) Mansikkatilan mailla -blogin Kukkailottelua -valokuvahaasteeseen osallistuminen.

Nykyisin tuo haaste on itse asiassa muuttunut Perjantaimyysseiksi, ja sitä kautta laajentunut kattamaan muitakin inspiroivia, iloa tuovia aiheita, kuin ainoastaan kukkaset. Tunnelmallisia, onnen tunteita tuovia ja vaikka kaamosta karkoittavia valokuvia siis kannustetaan jakamaan haasteen myötä.


Koska tykästyin niin kovin tuohon Kukkailottelua -haasteeseen, niin tämä ensimmäinen Perjantaimyyssi -postaukseni onkin täynnä tällä viikolla tupaamme väriloistoa tuoneita tulppaaneja.

Nämäkin tulppaanit nappasin jo maanantaina kotimatkalla lähikaupan leikkokukkaosastolta. Suosin noita Pirkka -tulppaaneja jo ihan hinnankin puolesta - yhden kimpun hinta taisi olla 3,50€) - sekä laadun; maanantaina ostetut tulppaanit kukkivat edelleen näin perjantaina kauniisti tuvan pöydällä.


Näiden valokuvien parit otokset, joissa kukat ovat jo hieman enemmän auenneet ja varret alkaneet taipua, ovat itse asiassa eilen otettuja - ja kukat ovat edelleen tänäänkin yhtä kauniita.

Toki ahkera päivittäinen vesien vaihtaminen sekä varsien imupinnan leikkaaminen vaikuttavat kukkien kuntoon!


Nämä tulppaanit innostuin ostamaan myös tuon maljakon vuoksi!

Eikö olekin kaunis?!

Pyörähdin Järvenpään Kukkatalossa hieman etsimässä jotain pientä ja kaunista keväistä kotiimme - kerroinkin keskiviikkona uudesta huonekasvistamme, unelmasta, joka myös löysi tiensä ostoskoriini ja hempeilee nyt tuvassamme lipaston päällä.

Rakastuin tähän maljakkoon ensi silmäyksellä! Täydellinen väri kotiimme, ja tuo pinnan kuviointi - se viimeisteli päätöksen! Näitä maljakoita oli myös (muistaakseni) ainakin kirkkaana ja hieman räväkämpänä vihreänä, ehkä myös roosan sävyisenä...?

...Sitä kirkastakin pyörittelin käsissäni, ja jos tilaa olisi enemmän säilyttää maljakoita, olisin myös sen halunnut hankkia.... Mutta kerrankin onnistuin pitämään jalat maassa ja vain yhden maljakon ostoskorissa...! :)


Joulun alla kodin täyttää hyasinttien tuoksu, ja kesällä taasen täytän maljakot omalta pihalta ja kävelyteiden varsilta kerätyillä luonnonkukkasilla. Tammikuusta pitkälle kevääseen tulppaaneja ja neilikoita - niitä leikkokukkavalikoimasta tällä hetkellä pääasiassa valitsen!

Kevättä kohti yhä useammin esiin pilkahteleva aurinko sekä vähitellen lisääntyvä lintujen laulu oikein vaativat raikkaita leikkokukkia kotiin. ...Ja ne vielä niin hirmuisen pimeät aamut - niihin heräämistä helpottavat kauniiden kukkasten ihastelu kahvikupin takaa.



Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Täällä klo 23:00 on vihdoin koko talo hiljainen ja sauna lämmi
n - tämä tyttö hyppää nyt lauteille nauttimaan alkaneesta viikonlopusta.


Öitä!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...