tiistai 18. heinäkuuta 2017

Kuulumisia raksalta; valmisteluja puulattian maalaamista varten

Viime viikonloppuna yläkerran lankkulattioiden maalaaminen saatiin vaiheeseen - mainitsinkin eilen erikoisesta maaliepisodista, joka johti lopulta miehen ajamaan Tikkurilan tehtaalle asti maalipurkkien ja maalattujen puupalasten kanssa etsimään ratkaisua kahden eri sävyisen harmaan ongelmaan.


Maalausprojektista tuli otettua niin runsaasti valokuvia, että päätin palastella hieman niiden julkaisua useampaan postaukseen.

Tänään luvassa muhkea valokuvapaketti raksalta ennen maalaamisen aloittamista - nuo kauniit, paljaat puupinnat ansaitsevat päästä esittelyyn vielä ennen maalauskuvia!


Vaikka pelkällä puulattialla tuo tupakeittiökin tuntui valaistuvan melkein häikäiseväksi, niin voin paljastaa, että vaaleanharmaa maalipintakaan ei pimentänyt tilaa tippaakaan! ;)


Alunperin tarkoitus oli ensin maalata kaikki seinäpinnat viimeiseen maaliin, ja sitten viimeisenä vasta lattia, mutta näin remonttiprojektin viimeisillä vaiheilla aikataulumme alkoi hieman pettää; lattia piti saada maalattua ja antaa vielä kuivua neljä viikkoa ennen keittiön asentamista, ja keittiö on saapumassa elokuun ensimmäisellä viikolla!

...Eli vauhdilla maalia lattiaan, ja silti keittiö joutuu saavuttuaan tovin odottelemaan verannan laattalattian päällä ennen paikoilleen asettumista.

Näin ollen seinissä on vasta pohjamaalit, ja lattioita täytyy vieläkin huolellisemmin peittää uudelleen seinien maalaamisen jatkuessa...


Alla valokuvassa meidän tuleva makuuhuoneemme:


Ja tässä pienemmän pojan huoneesta kuva:


Isomman pojan huoneessa juuri pohjamaalattu hormi, sekä kipsilevyseinät olivat joutuneet uudelleen kitattaviksi, ja odottelevat myös hieman lisää pohjamaalia pintaan:


Ette usko, miten ihana oli tunne, kun ensimmäisen kerran riisuin kengät ulko-ovella, ja hipsuttelin sukkasillaan puulattialla!

Oi onnea! <3


Lattioita suojanneita levyjä poistaessa tuli näkyviin myös auringon uv-säteilyn julmuus; melko lyhyessä ajassa oli lattiaan jääneet selkeät rajat huoneiden reunoille, missä suojukset eivät olleet aivan seiniin asti ylettyneet.

Ei onneksi haittaa, sillä maalipinta kyllä peitti nuo rajat, mutta totesin miehellekin, etten enää uskaltaisi itse ilman uv-suojaa kesällä ulkona liikkua - saati lapsia sinne ilman aurinkorasvaa päästää - kun lattiat sisälläkin näyttävät hetkessä tuolle!


Ja loppuun vielä pieni näyte ensimmäisen maalikerroksen saaneesta lattiasta! :)


Palaan maalatuista lattioista otettujen valokuvien kanssa pikemmiten - talon ilme muuttui valtavasti, ja tunnelma makuuhuoneissakin on kuin vanhan talon kammareissa!

En malta odottaa, että pääsen kantamaan huonekalut uuteen kotiin!

Ja kun näin vihdoin tuon maalivärin lattiassa, totesin, että makuuhuoneemme vaatii ehdottomasti valkoisen virkatun maton, joten trikookudetta ostamaan siis! ;)


Aurinkoista viikkoa kaikille!


maanantai 17. heinäkuuta 2017

Ajatuksia alennusmyynneistä, ja vähän alennuslöytöjäkin kodin sisustukseen!

Viikonloppu katosi raksalla lattiaa maalaten - ja maalikriisiä selvittäen, josta lyhyesti mainitsinkin jo Instagramin puolella. Selvittely jatkuu edelleen, ja mies suuntasikin aamulla jo kuuden jälkeen maalikauppaa kohti eri purkeista maalattujen lautapalojen, maalipurkkien ja värikarttojen kanssa...

Lyhyesti tässä vaiheessa kerrottakoot, että kesken lattian maalaamisen, viimeistä maalipurkkia avatessa - aivan keskellä tupakeittiön lattiaa - purkista tulikin todella vaaleaa harmaata. Ei lähellekään sitä sävyä, jota olimme pyytäneet ja jolla oli jo lähes koko yläkerta maalattu tuota puolikasta tupakeittiön ja käytävän lattiaa lukuunottamatta...

Lupaan palata aiheeseen, kunhan tilanne tästä selviää!

**...Mies laittoikin juuri väliaikatietoa, ettei kyseessä ole yksinkertaisesti vain väärin sävytetty purkki, joka olisi voitu korvata uudella, vaan ilmeisesti siinä pohjassa on ollut joku häikkä... Huah....

Noh, hommien raksalla maalauksen osalta seistessä ja maaliasioiden selvittelyjä miehen hoitaessa jo eilen tuoreeltaan, piipahdin nopeasti kesäalennusmyynneissä Järvenpään Kukkatalossa, missä kaikki sisustustuotteet ovatkin parhaillaan -50% alennuksessa! Tutulta saatu vinkki alennusmyynnistä lämmitti sydäntä. ;)


En juurikaan käy alennusmyynneissä, varsinkaan vaateliikkeissä - en yksinkertaisesti jaksa alennusrekkien äärellä taistella kyynärpäät heiluen, saati jonottaa ensin sovituskoppiin ja sitten kassalle... Ei kiitos!

Vaatteiden oston suhteen olen kuin mies; teen täsmäiskun tuttuun liikkeeseen, kun oikeasti tarvitsen jotain, sovitan paria vaihtoehtoa ja ostan sen, mitä tulin hakemaan. Joskus jopa tuplakappaleina, jos kerralla löysin uuden lempivaatteeni!

...Sinällään ristiriitaista, että olen vaatealalla itsekin ja valmistunut siis aikoinaan vaatesuunnittelijaksi... :)

Olen vaatteiden hankinnassa vuosien saatossa jo päässyt irti kulutushysteriasta, ja löytänyt sen kestävämämmän, kultaisen keskitien; Hankin vaatteeni pääasiassa kirpputoreilta ja nettikirppiksiltä - viimeksi olen vaateliikkeestä ostanut kahdet parit farkkuja talvella 2015, kun palasin mammalomalta takaisin työelämään - ja nuo farkut olivatkin todelliset löydöt, sillä ne ovat säilyttäneet elastisuutensa ja värinsä erinomaisesti kohta kaksi vuotta!

Edelliset kengät ostin Tokmannilta, koska viime syksynä heitin edelliskesän ballerinat roskiin, ja sitä aiemmin ostin uutta vastaavat nahkaiset nilkkurit nettikirppikseltä 15€ hintaan! Tulevalle talvelle annoin jo itselleni luvan pieneen törsäämiseen ja ostaa sekä talvikengät, että uuden talvitakin! ;)


Mutta sisustusliikkeiden alennusmyynnit ovat edelleen suuria kiusauksia minulle - ja joissa sorrun niin helposti! :)

Tällä kertaa alennushyllyjä kierrellessä olin tosin ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa koetin miettiä jokaisen löytämäni tuotteen kohdalla, kuinka se sopisi tulevaan kotiimme - ei nykyiseen!

....Kirosin mielessäni, että olin unohtanut kotiini värivihkoseni, johon olen kerännyt talteen kaikki värinäytteet tulevan kotimme seinämaaleista, sekä mukana siirtyvien tekstiilien väreistä...

Löytöjä tuli tehtyä lopulta reippaasti, ja miestä ei näyttänmyt kauheasti naurattavan, kun kärryillä työnsin ostokset parkkipaikalle.... :D

Suurimmaksi osaksi ostin erilaisia puisia laatikoita ja paksusta pahvista valmistettuja kannellisia laatikoita, sillä tulevassa kodissamme kaikki fiksut säilytysjärjestestelmät tulevat tarpeeseen - erillistä varastoa ei oikeastaan ole, vaan joudumme joko a) karsimaan paljon tavaraa tai b) piilottamaan pientavaroita esille. Vaatekaappien päälle jäävät tilat hyödynnetään myös säilytystilana, ja juuri tuota varten kauniit puulaatikot tulevat tarpeeseen!

Hyötyesineiden lisäksi löysin myös vähän hömppääkin; rakastuin esimerkiksi tähän kuluneen näköiseen, sinikuvioiseen kehykseen, jota liikkeessä oli myös kauniin oranssinsävyisenäkin. Lähtöhinta oli 15,95€, eli alle 8€ jäi hinta alennuksen jälkeen.

Kehys on tarkoitettu 10-kuvalle, ja sinne sujahtikin pienemmän pojan 1v potretti.


Tuo olohuoneen vanha lipasto kerää päälleen yhä kasvavan kokoelman kauniita esineitä... Vaikka ihailenkin selkeitä ja seesteisiä koteja, en ikinä pystyisi sellaista ylläpitämään - maailma on vaan pullollaan niin upeita löytöjä, joita olisi synti pitää piilossa! ;)

Lisäksi lapsuudenkotoa olen jo oppinut, että runsaus on kotoisaa!


Tuo tumma kaappi etsii vielä paikkaansa tulevassa kodissamme, mutta missään tapauksessa en aio siitä luopua!

Totesin miehellekin, että jos kaappi olisi sävyltään vaaleampi, niin sille olisi helpompi löytää paikka vaaleammassa kodissamme, mutta en ikinä raaskisi maalata tuota kaunista alkuperäistä pintaa piiloon.

Kaappi siis siirtyykin varmaan aluksi uuteen makuuhuoneeseemme, sillä se on sävyltään todella lähellä samaan huoneeseen tulevan vanhan senkin tummaa puupintaa.


Vaikka pieniä sisustuslöytöjä teenkin lähes jatkuvasti niin kaupoista kuin kirpputoreiltakin, on edessä ennen muuttoa vielä varastossa olevien tavaroiden läpikäynti ja karsiminen... Kaikki tavarat - astioista huonekaluihin - eivät mukaan mitenkään mahdu.

Luopuminen on minulle aina tuskaa, mutta tavaroiden laittaminen kiertoon uuteen kotiin tuottaa suurta mielihyvää ja helpottaa luopumista. Olenkin suunnitellut eräänlaisen pihakirppiksen pitämistä, eli tyhjässä talossa muuton jälkeen viimeisten tavaroiden myyntipäivää - tai kokonaista viikonloppua!


****Psssst, jos omalta kylältä joku sattui lukemaan ja kiinnostumaan, niin mukaan mahtuu kyllä muitakin myymään omia tavaroitaan samaan vauhtiin! :) Viestiä voi laittaa vaikka s-postilla, niin jutellaan lisää aiheesta!


Myyntikasaan onkin jo nyt kertynyt useampi laatikollinen niin omia kuin lastenkin vaatteita, kirjoja ja sisustustavaraa - ja nälkä kasvaa syödessä; mitä suuremmaksi kasvaa luovutettavien tavaroiden kasa ja mitä tyhjemmäksi kaapit tulevat, sitä suuremmalla otteella tavaraa laittaa kiertoon.

Omanlaista konmaritusta tuokin - tosin koetan olla heittämättä mitään roskiin, vaan mielummin vaikka lahjoita pois! :)



Tsemppiä alkaneeseen viikkoon kaikille!


Minulla viimeinen vapaapäivä tänään taas ennen arkeen paluuta, kylläpä kesä meni vauhdikkaasti....!

Pilviseen päivään aurinkoa tuo odotettu kyläily Lahdessa ystävien luona, ja toivottavasti etenevä lattioiden maalaus. <3


lauantai 15. heinäkuuta 2017

Nykyinen kotimme Kotiblogit (3/2017) -lehdessä [#Kukkailottelua]


*Kaupallinen yhteistyö


Kaiken tämän kesän aikaisen remonttikiireen keskellä en ole tainnut vielä täällä blogissa mainitakaan (Instassa ja Facebookissa olen ilosanomaa toki jo ehtinyt levittämään), mutta nykyinen kotimme on esittelyssä uusimmassa Kotiblogit -lehdessä (3/2017)! :)

Myönnetään, että oli todella jännittävä kokemus päästä mukaan tekemään juttua omasta kodista - vaikka valokuvaan ja kirjoitan samalla aiheella melkein päivittäin, oli mielenkiintoinen haaste kirjoittaa esittelyä, sillä halusin sen antavan jotain uutta myös blogiani lukeville.

Kolmen aukeaman verran tekstiä ja kuvia sitten tulikin lopulta - ja silti paljon valokuvia myös jäi julkaisematta! :) ...Innostuin valokuvaamaan siis oikein huolella...

Ajattelinkin tänään, vielä ennen raksalle lähtöä, julkaista joitakin lehdestä pois jääneitä valokuvia - nämä ovat kaikki olohuoneestamme, kuten suurin osa jo varmasti tunnistaakin.

Halusin nostaa nämä olohuoneesta otetut kuvat esille tämän julkaisun lopussa olevien kukkakuvien vuoksi (joilla osallistun tällä viikolla myös #Kukkailottelua -haasteeseen); paikallisen kukkakaupan, Mäntsälän Kukan, floristi Petra Pernu loihti kuvauksia varten mielettömän upeat asetelmat ja kimput! Keittiöömme sopiva, pieniin lasipurkkeihin sommiteltu asetelma, sekä makuuhuoneen kesäyön unelmakimppu löytyvätkin Kotoblogit -lehdestä, mutta tässä postauksessa esiintyvä juhlava asetelma jäi printtiversiosta lopulta valitettavasti pois.

Asetelma on yksi kauneimmista näkemistäni, enkä missään tapauksessa halunnut sen jäävän teiltä näkemättä, joten ilolla laitetaan kuvat jakoon! :)


Alla olevasta valokuvasta aivan pakko mainita, että ihan periaatteesta jätin pienemmän pojan leikit korjaamatta piiloon leikkinurkkauksesta! Ihmettelen aina niitä supersiistejä, ja välillä melkein kliinisiä, lastenhuoneita, joissa ei arvaisi lasten ikinä leikkivän, sillä kaikki lelut on piilotettu pois kuvauksien ajaksi.


Tavallisissa kodeissa - ja myös niissä sisustuslehtiin päätyneissä kodeissa, jotka nekin suurimmaksi osaksi ovat ihan tavallisia koteja - lapset leikkivät, ja lasten leikkien kuuluu näkyä!


Kuten olen aiemminkin todennut, kuuluu koti koko perheelle, eikä se ole vain äidin ikioma sisustusleikkikenttä. ;)


Alla olevissa valokuvissa tuo kaunis asetelma, jonka floristi Petra Pernu loihti myymälään viemääni vanhaan pöytäkellon lasikupuun.

IHANA!

Asetelmassa on käytetty daaliaa, jaloangervoa ja harsokukkaa kauniisti kerroksittain.


Lupaan tehdä vielä pikemmiten oman postauksen muistakin Petran kuvauksia varten tekemistä luomuksista!

*Iso kiitos, Petra - jälleen kerran olit mahtava! Minulla on taas muutama uusi maljakko hankittuna, koetan ehtiä pikemmiten niiden kanssa poikkeamaan kukkaostoksille!*

Ja suosittelen kauppareissulla pysähtymään lehtihyllyllä, ja nappaamaan mukaan uusimman Kotiblogit -lehden - kauniita kesäkoteja tuo numero täynnä kannesta kanteen! :)

http://www.parhaatblogit.fi/lifestyle/sisustus/




Osallistun tällä valokuvapostauksella Mansikkatilan mailla -blogin jokaviikkoiseen Kukkailotteluun! :)


perjantai 14. heinäkuuta 2017

Raksalta kuulumisia; täydelliset portaat meidän kotiimme!

Tänään olen taas perinteisten aiheiden parissa, eli lisää valokuvia remontin keskeltä luvassa! :)

Vihdoin ja viimein seinien pohjamaalaus yläkerrassa on valmis, eikä alakerrassakaan enää puutu kuin viimeisten kittaus kohtien pohjamaalaus!

...Tämän hetken valkoisista pinnoista ei uskoisi, että rakastan värikkäitä koteja! ;)

Toki tupakeittiömme ja tuo käytävä tulee pysymään pinnoiltaan vaaleana, mutta kuten olen aiemminkin maininnut, toimii valkoinen/vaaleat sävyt mielestäni loistavana taustana värikkäille yksityiskohdille, nostaen ne kauniisti esiin.


Tuosta kaiteesta olikin jo hieman puhetta tiistain postauksessa, ja tänään ajattelinkin jakaa enemmän valokuvia nimenomaan portaikosta tupakeittiössämme.


Ensimmäinen ajatuksemme kaiteen rakenteesta oli verhoilla sekin tuolla hirsipaneelilla, mutta koska kaiteen läheisyyteen on tulossa keittiö tasaisilla, valkoisilla ovipinnoilla, niin päädyimme lopulta kipsilevyyn ja sen maalaamiseen valkoiseksi.

Kaide portaikon puolelta on paneloitu hirsipaneelilla ehjäksi seinäpinnaksi, eikä se näytä alhaalta päin kaiteelle laisinkaan - mikä oli tavoitteemme. Tahdoimme kaiteesta eräänlaisen seinäelementin.


Portaiden pintamateriaali on muuten oikea kompromissien summa; alunperin portaisiin haaveilin mikrosementtipintaa, mies taas näki mielessään laatoitetut portaat. Minulle laatasta portaissa tulee ensimmäiseksi mieleen virastorakennuksien portaat... Asia jätettiin hautumaan, ja tulin tovin jälkeen neuvottelupöytään oman vastaehdotukseni kanssa:


Neuvottelut materiaalivalinnasta etenivät ideakuvien esittelyn jälkeen sopuisasti, ja päädyttyämme yhteisymmärryksessä harmaaseen väriin askelmissa, pääsin etsimään sopivia laattoja - juuri, kun tosiaan kaikki muut laatat oli jo valittuna, ja ehdin jo huokaista helpotuksesta... :)

Portaiden askelmat laatoitettiin Bauhausista (miehen toimesta) löytyneellä Skiffer Antrasiitti 30x60cm -ulkolaatalla, joka jatkuu portaiden alapäässä porrastasanteessa, sekä alakerrassa olevassa oleskelutilassa ja työhuoneessa. Sama laatta laitettiin lopulta myös verannallekin.

Minä ihastuin tässä laatassa sen ulkonäköön - en tahtonut tasaväristä ja -kuvioista laattaa, vaan elävämmän pinnan - ja mies taas mieltyi ulkonäön lisäksi laatan liukkaudenestoluokkaan (R11), sekä saatavuuteen ja hintaan. :)


Kyseisestä laatasta mies leikkasi myös kappaleet tuonne portaiden sivustoille, hirsipaneelien alle, jolloin tuosta yhtymäkohdastakin saatiin todella siisti.

Askelmien reunoihin asennettiin metalliset kulmalistat, jotka viimeistelevät portaat kauniisti, ja helpottavat siistien reunojen aikaan saamista.

Iso kiitos ja kumarrus miehelle, joka on jaksanut portaiden parissa ahertaa!


Seuraava laattavalinta oli myöskin Bauhausista löytynyt kuviollinen Batik Harmaa 10x10cm -seinälaatta. Olin itse asiassa jo aiemmin nähnyt kyseisen laatan ja muutaman näytteenkin kotiin kantanut, tosin tuolloin tietämättä mihin voisimme sitä remontissa hyödyntää.

Kuviolaatan harmaa sävy sopii kauniisti askelman Skiffer -laatan harmaaseen, ja kuvion taustana oleva pehmeä valkoinen taas tulevaan Tikkurilan valkoinen -sävyllä maalattavaan hirsipaneeliin!


10x10cm laatta on hieman liian korkea tuohon askelmaan ladottuna kahteen kerrokseen, joten mietimme, että leikkaammeko a) ylemmästä laatasta hieman yläreunasta ja alemmasta laatasta hieman alareunasta - eli keskitämmekö laattojen vaakasauman askelman keskelle, vai b) alemmasta laatasta hieman alareunasta ja jätämme ylemmän laatan ehjäksi.

Tällä hetkellä olemme päätymässä vaihtoehtoon b...


Tämä portaikko on yksi suosikkejani koko tulevassa kodissamme jo nyt; Portaat kätkevät pienen yllätyksen kävellessä alas päin, mutta tuottaa niin suunnatonta iloa kuvioiden myötä noustessa takaisin ylös!

Menevät ehkä sarjaan 'hate it or love it', mutta me olemme ehdottoman tyytyväisiä tähän ratkaisuun! :)

LOVING IT!


Olen sellainen herkkis, että itkeä tirautan valtavan helposti - niin ilosta, kuin surusta, tai vaikka vain hyvää ruokaa ajatellessa (itäsuomalainen ruuan rakastaja, tiedättehän?).... :) Monet onnen kyyneleet jo valuneet, kun olen ensi kertaa nähnyt lautalattian paikoillaan, tai kun saimme uudet ikkunat paikoilleen.

Olenkin nauranut, että kunhan pääsemme muuttamaan, niin minä varmaan viikon kierrän vain huoneesta toiseen ja itken ilosta - tällä hetkellä näyttää kovasti sille, että tuossa portailla saatan istua useammankin tovin sitten pillittämässä...! :D


Leppoisaa viikonloppua kaikille!


....Meidän viikonloppuumme kuuluu raksalla lattialankkujen maalaaminen - vihdoinkin!


torstai 13. heinäkuuta 2017

Tarina saunaillasta, josta oli rentoutuminen kaukana...

Olin jo ajatellut jakaa tänään kanssanne valokuvia remontin etenemisestä, ja varsinkin tulevista laatoitetuista portaista, mutta koko päivän on mielessä kummitellut eilisen illan tapahtumat, jotka säikäyttivät sekä minut, että pojat...


**Luvassa siis postaus ilman valokuvia, koska kuvituskuvien ottaminen tällä teemalla ei nyt oikein tullut mieleen....


Kuulin jo aiemmin kauhukokemuksia parhaalta ystävältäni, kuinka hänen lapsuudenkodissaan oli jokunen aika sitten sähkökiuas mennyt jostain syystä 'jumiin', eikä se ollutkaan sammunut automaattisesti, kuten kuuluisi. Tilannetta ei oltu illan mittaan huomattu, vaan vasta seuraavana aamuna ystäväni oli kylpyhuoneen puuoven ohi kävellessään havainnut, että oven läpi hohti kuumaa.

Sauna oli paahtanut täydellä teholla läpi yön, kuumentaen niin saunan kuin kylpyhuoneenkin polttavaksi. Jopa kylpyhuoneen seinät olivat olleet tulikuumaat!

....En tiedä kauanko kiuas olisi vielä paahtanut, ennenkuin se olisi (parhaassa tapauksessa) sammunut, tai (pahimmassa tapauksessa) sytyttänyt tulipalon...

Noh, tämä tilanne muistui mieleen, kun saunoimme eilen poikien kanssa kolmestaan - niin ikään sähkökiukaalla lämmitettävässä saunassa.

Yhtäkkiä kiukaasta alkoi kuulua kummaa ääntä, sen keskusta kivien alta alkoi hohkaa valtavan kirkkaana ja tuo kirkkaus nousi liekin tavoin myös kivien yläpuolelle. Samaan aikaan kipinöitä alkoi lentää kiukaasta ja koko laite sähisi ja kihisi!

Jestas, että oli hermoissa pitämistä, että sain pidettyä itseni edes jotenkin rauhallisen oloisena lasten läsnäollessa...! Onneksi isompi poika tarttui reippaasti toimeen säikähdyksestään huolimatta, ja ohjasi pikkuveljensä pois saunasta olohuoneen puolelle - maailman ihanin, ja parhain apu äidille tuo poika!

Siinä kiuasta katsellessa, ja miettiessä, että uskallanko koskea virtakytkimeen sähköiskun pelossa, tuli vahvana tunne, että tässäkö se sitten oli - että nytkö meiltä palaa tämä nykyinen koti, kaikki muistot tavaroiden mukana, valokuvat ja kaikki irtain omaisuus? Jos liekki iskee suurempana, ja lähtee leviämään seiniin, saanko meidät varmasti turvallisesti ulos - lapsetkin pelkissä pyyhkeissä ja kylpytakeissa? Missä on puhelimeni, ehdinkö etsiä sitä mukaan?

En muista koska olisin viimeksi ollut niin peloissaan!

Lopulta rätinä ja kipinät loppuivat, kun uskaltauduin napsauttamaan virrat kiukaasta pois - tuossa vaiheessa saunan katossa kieppui jo harmaa savukerros...

Pelon iskiessä meinasin lamaantua täysin - ja se itsessään oli myös valtavan ahdistava kokemus; koettaessani soittaa raksalla olleelle miehelle, en meinannut muistaa, kuinka puhelimeni toimii - minkä kuvakkeen takana soittaminen on?! Mielessäni ei käynyt myöskään kertaakaan käydä napsauttamassa sulaketaulusta virtoja pois. En muistanut, että meillä on sammutuspeite keittiössä.

Mutta onneksi loppu hyvin, ja talo edelleen pystyssä - selvisimme pelkällä säikähdyksellä. Itku taisi päästä meiltä kaikilta kolmelta...

Sähkökiuas - ihan pienen trauman sain. Miehellekin monta kertaa illalla vielä toistelin, että onneksi meille tulee puulämmitteinen kiuas - vaikka toki omat vaaransa niidenkin kanssa.

Toinen minkä tajusin illan mittaan oli, että jokaisessa kodissa olisi hyvä olla vaahtosammutin - ja käyttötaitoa sellaisella tulipalon sammuttamiseen! Pieni sammutin ei olisi huono säilytettävä saunan läheisyydessä, käden ulottuvilla tällaisia tilanteita varten...

Tarkistakaa kiukaiden kunto säännöllisesti - tämänkään kiukaan ikä ei ilmeisesti ollut kuin viitisen vuotta. Jostain syystä vastukset SULIVAT kivien alla...!

Huih, tällaisia kuulumisia välillä - toivottavasti ei koskaan enää uudelleen!

Palataan huomenna takaisin iloisempien aiheiden kanssa - lupaan julkaista niitä porrasvalokuvia, jotka tällä hetkellä vielä kieltämättä tuntuvat melko vähäpätöisille asioille... ;)

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Raksalta kuulumisia; isomman pojan huoneen parvi vihdoin pohjamaalattu

Maanantain maalausurakassa tupakeittiön lisäksi myös isomman pojan huone parvineen sai hirsipaneeleihin kerroksen pohjamaalia.

Eilen kerroin. kuinka tupakeittiön ikkunaseinän osuus on ollut tähän mennessä hitain vaihe maalausurakassa raksalla - noh, tuo pojan parvi on kyllä kaikkineen ollut koko maalausurakan hankalin osuus!

...Matalassa tilassa polvillaan kulkiessa telojen ja pensseleiden kanssa, sekä katon harjan mukaisesti laskeutuvaa matalaa nurkkaa maalatessa, on työergonomia ollut pelkkä haave vain... Ei ihme, että välillä olen heräillyt keskellä yötä kokovartalokrampissa...!


Tuohon kipsilevyseinälle on varattu paikka televisiolle ja pleikalle, vaikka varsinainen pelihuone meillä onkin rakentumassa alakerran oleskelutilaan. Tarkoitus olisi mahduttaa parvelle 120cm leveän sängyn ohella myös säkkituolin pelaamista varten.

...Tästä parvesta taitaakin olla tulossa sellainen juniori versio miesluolasta... ;) Minijääkaappi vain puuttuu! :D

Myös parvelle asennettiin lankkulattia, joka maalataan vaaleanharmaaksi, kuten muissakin huoneissa. Ja parven kipsilevyseinät tulevat samalla räväkällä vihreällä, kuin alla olevassa huoneessakin - kipsilevyseinä nimittäin jatkuu alakerrasta ylös asti kulkuaukon reunassa.


Mainitsinkin tuossa alussa sen todella matalan kohdan parvella - kurkkaappa alla olevat valokuvat!

Kun vertaa tuota päätyseinän - voiko tuota suikaletta edes seinäksi sanoa?! - korkeutta hirsipaneelin leveyteen, niin voi laskeskella, että korkeutta tuossa päädyssä on alle 20cm. Telaa ei tilaa hyvällä tahdollakaan saanut mahtumaan, joten pensselillä koetin sutia pohjamaalia paneeliin - vähän kyseenalaisilla tuloksilla...

Tuohon nurkkaan on tarkoitus rakentaa itse kaksitasoinen (taustalevyllinen) kirjahylly, joka on mitoitettu Aku Ankan taskukirjojen korkeuden mukaan. Eli arviolta 40-50cm tuolta nurkasta jää matalinta tilaa hyllykön alle ja taakse.


Myös pojan huoneen alempi kerros, josta jo aiemmin kesäkuun puolella laitoin valokuvia, kun tuota kattoa ja kipsilevyseiniä maalattiin, sai lisää pohjamaalia:


Tuonne huoneen päätyyn kipsilevyseinälle (kuva alla) jää seinäväriksi näillä näkymin valkoinen, sillä seinä jää huoneen koko leveydeltä vaatekaappien taa piiloon - ainoastaan kaappien päälle jää hieman seinää näkyviin, jos emme vielä lopulta päätä peitelevyä sinne asentaa.


Myös parvelle johtavat portaat ovat vieläkin hakusessa, parven aukon reunojen verhous tekemättä ja parven kaiteetkin yläkerrasta puuttuvat. Kaiteeksi on suunniteltu parven lattiasta kattoon asti ylettyvää pystysuuntaista rimoitusta - ja yhdeltä sivulta parvi rajoittuu seinään.


Myös tänne isomman pojan huoneeseen jätettiin hormia näkyviin - tiilipinta vain rapattiin piiloon.

Tahtoisin kovasti jättää hormin harmaaksi, mutta mies tahtoisi maalata senkin valkoiseksi. Minusta harmaana hormi toisi kauniisti kontrastia valkoisiin pintoihin, ja sopisi hyvin yhteen vaaleanharmaaksi maalatun lautalattian kanssa.

Eikö vain?!



Mutta nyt jatkan aamun touhuja raksan puolella - tänään aamupäivän aikana tarkoitus vielä maalata tupakeittiön ja käytävän hirsipaneelit, eli se pitkä, ikkunaton, tienpuoleinen seinä. 

Sitten olisikin pohjamaalauksen osalta hommat taputeltu, ja pääsen vihdoin pintamaalien kimppuun!

Mahtavaa - en malta enää odottaa, että saan VÄRIÄ seiniin - kyllä tätä valkoista onkin jo sudittu ihan riittämiin! :)


Aurinkoa päivään kaikille!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...