maanantai 15. tammikuuta 2018

Pienin askelin kohti valmistuvaa verantaa...



Tiedättekö miten mieli muuttuu ja kärsivällisyys kodin keskeneräisyyksiä kohtaan menee välillä aivan laidasta laitaan?

Ajelemme tuota vuoristorataa mieheni kanssa yhtämatkaa; molemmat viskaa välillä hanskat tiskiin, että 'antaa olla, ehtiihän tässä, valmiissa maailmassa', ja sitten seuraavaksi voidaankin leikata kohtaukseen, jossa viuhdotaan yhdessä menemään, kun päätetään, että 'tämähän tehdään valmiiksi nyt, eikä huomenna, prkl!'...

Veranta on yksi tällaisia ikuisuusprojektejamme...

Ensin päätimme, että eipä tuolla kiirettä, toimikoot varastona siihen asti, kunnes saadaan muu asunto kuntoon. Sitten päätettiin, että kyllä se jouluksi remmotaan kuntoon, kun vieraitakin tulossa! Noh, vieraat otettiin vastaan tupaten täydessä eteisessä ja takitkin taidettiin ripustaa remonttitikkaisiin... :)

Sitten päätettiin, että kesäksi. Kesäksi olisi kiva saada verannasta talon toinen kahvittelunurkkaus. Kunnes saatiin ajatus, että ei kesäksi - maaliskuuksi sittenkin! ''Molempien poikien yhteissynttäreillä voidaan toinen kahvituspaikka kattaa valmiille verannalle, eikö vain?!'' Kyllä, kyllä, nyökyteltiin innokkaasti.

Tammikuun puolessa välissä todettakoot, että suunta on oikea, mutta deadline on haastava. ;)


Jo tovi sitten, ollessani lasten kanssa joululomalla kotiseudullani Pohjois-Savossa, oli mies tarttunut toimeen ja tapetoinut verannan seinät, sekä asentanut kaikki listat!

Tapettihan tilattiin ajoissa, jo viime kesänä, mutta koska verannan valmius ei juurikaan vaikuttanut taloon muuttamiseen, ei ennen muuttoa tähän tilaan juurikaan haluttu käyttää aikaa - pääasia oli saada asuintilat ensin kuntoon ja muutto käyntiin.

Tapetiksi valittiin BoråsTapeter:in Falsterbo II Herba -kasvistoaiheinen tapetti, joka sopii kauniisti vanhaan taloon ja Tikkurilan Valkoinen -sävyllä maalattuihin perinteisiin helmipaneeleihin.


Tapetoinnista innostuneena kipaisimme kotiin Pohjois-Savosta palattuani Ikeaan hakemaan puisia hyllykannattimia verannan avohyllykköä varten. Hyllylevyt noudettiin Byggmaxista ja valkoiset metallinaulakot Puuilosta.

Hieman mittanauhaa, porakonetta ja käsisirkkeliä - koko neljän metrin mittainen avohyllykkö ja naulakko oli hetkessä paikoillaan!

 
...Tosin pelkkä tapetointi ja naulakko ei koko verannan tilannetta pelasta...! :D

Koska verannalta puuttuu edelleen toiselle seinälle (alla olevan kuvan oikean puoleisen oven viereen) suunnitellut vaatekaapit, on vaatesäilytys edelleen yksi ISO kaaos. Lisäksi verannalla pyörii tyhjiä muuttolaatikoita, teollisuusimuri, remonttitikkaat, kierrätykseen menossa olevat pullot ja paperit, sekä nelihenkisen perheen kengät, hanskat ja hatut!

Phuuuh!


Seuraavana projektina onkin maalata tuo vanha liinavaatekaappi (kymmenen euron Tori.fi -löytö viime kesältä!) iloisen keltaiseksi ja saada vihdoin käyttöön kätkemään sisälleen kaikki päähineet, hanskat ja huivit, sekä ehkä jopa heijastinliivit ja muut pienet ulkoiluvälineet.

Myös verannan kaapisto on edennyt jo tarkaksi suunnitelmaksi; ensimmäisessä vaiheessa nyt tulevana perjantaina haetaan 220cm korkeat kaapistot sisusteineen, joilla muodostetaan kolme metriä leveä kaappiryhmä. Seuraavassa vaiheessa haetaan päälle vielä 60cm korkeat yläkaapit sekä kaikki kaapinovet.

Samalla tavalla kahdessa osassa saapuivat meille myös kaikki asuintilojen vaatekaapitkin, jotka nyt viimein saivat viime viikolla myös vetimetkin oviin.

Hiljaa hyvä tulee, ja harkiten vielä parempaa! ;)


Verannalta löytyi vihdoin paikka myös punaiselle, vanhalle haitarinaulakolle, joka löytyi kirpputorilta parilla eurolla palttiarallaa vuosi sitten. Ensin suunnittelin sen maalaamista, mutta lopulta ihastuin tuohon alkuperäiseen puna-mustaan väritykseen.

Tuo kivasti kontrastia muutoin niin vaaleaan verantaan.


Meillä muuten kauniit, vahvat paperipussit ovat säilytyskäytössä - niin piilotettuina kaappeihin kuin reteästi esillä naulakoissa sekä avohyllyillä.

Tässäkin Lontoon matkalta tuodussa pussukassa pysyvät huivini piilossa esillä ja helposti käyttöön otettavissa!


Sormet ristissä, että tällä kertaa tavoitteemme pitäisi ja maaliskuussa pääsisimme nauttimaan kevätauringon säteistä verannalla kahvitellessa!

...Tai, että ainakin talvitakit olisi saatu tupaan vievältä käytävältä piiloon kaappeihin...

Pieniä, mutta niin suuria juttuja, jotka voivat remonttikohteessa asuvan saada todella onnelliseksi. ;)

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!!

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Alennusmyynneistä pienillä löydöillä helpotusta kevään odotukseen



Joulukuusi siirtyi vihdoin pihalle nuotiopaikalle, ja kevättä kohti vähitellen ottaa suuntaa meidänkin kotimme. ...Tosin pienempi pojista luuli kuusen joutuneen vahingossa nuotiolle ja koetti raasu raahata kuusta takaisin sisään... ;)

Lyhdyt on kerätty pois, samoin tontut ja jouluiset asetelmat. Joulukuusen tilalle palasi keinutuolikin evakosta ja huonekasvit valtasivat taas tuvan ikkunat.

Eilen selailin H&M Home -verkkokaupan alennusmyyntejä ja laitoin kuusi (!!) keväisen raikasta, vaaleanvihreää ja keltaista tyynyä tilaukseen, sekä vihertävän pöytäliinan. Verkkokaupassa oli ilmeisesti tähän iltaan asti poikkeuksellisesti toimitukset ilman toimituskuluja, joten parin euron tyynyliinoja oli kerrankin järkeä tilata verkkokaupasta. ...Yleensä toimituskulut ovat suhteessa poskettomat, jos haluaisi tilata vain tuotteen tai pari.

Ennen kuin nuo raikkaat uudet tyynyliinat saapuvat, nappasin olohuoneeseen alennusmyynnistä kaksi sohvatyynyä, joita olen käynyt hipeltelemässä jo varmaan pari kuukautta.


Kävin ostamassa muutaman kerän villalankoja neuleprojektiini paikallisesta Citymarketista, ja siinä samalla kierähdin liikkeen Hemtex -osaston kautta - nämä tyynyt olivat nyt alennusmyynneissä 10€/kappale, joten nappasin tyynyt sohvan molempia päätyjä varten!

Tulipa hyvä mieli!


Vaikka ostinkin nämä lähinnä ensi syksyä ajatellen, en malttanut olla ottamasta käyttöön siksi aikaa, että saan keväisemmän väriset tilalle. :)


Nuo oranssin ja punaisen sävyt sopivat kauniisti yhteen tuvassa vielä hetken viipyvään ryijymattoon, joka on ikilainassa parhaalta ystävältäni, ja vihreät taasen pönttöuunin sävyyn, tuvan runsaslukuisiin huonekasveihin sekä tuohon vanhaan Keiteleen karttaan!

Lisäksi hauskat tupsut ovat leikkisä lisä ei-niin-vakavaan sisutukseemme. :)


Vaikka joulu on jo pakattu laatikoihin ja nostettu varastoon, ei talvista tunnelmaa vielä tarvitse täysin kodista riisua. Onhan vasta tammikuu! :)

Maaliskuussa, auringon alkaessa jo lämmittää ja lumikinosten sulaessa vähitellen pois, kaipaan vahvemmin keveyttä kodin ilmeeseen. Huhtikuun lopussa ja toukokuun alussa, kun ruoho vähitellen vihertää ja kevätkukkaset nousevat esiin, tuon raikkaita sävyjä kodin tekstiileihin ja raivaan tasojen päälle kertyneitä tavaroita kaappeihin; talven aikana rehevän lämpimäksi vuorattu kodin sisustus pitää tomuttaa raikkaaksi, avaraksi ja valoisaksi!

Siinä missä talvella pyritään sulkemaan pakkanen ja viima, pimeys ja kylmät sävyt kodin seinien ulkopuolelle, kesää kohti häviää sisä- ja ulkotilojen rajat - luonto tulvii sisään ja pihasta aukeaa toinen olohuone.

Voi miten jo odotankaan ensi kesää...!


Mutta nautitaan vielä hetki näistä kipakoista pakkaspäivistä - luistellaan posket punaisiksi ja käperrytään iltaisin lempikirjan ja kahvikupin kanssa sohvan nurkkaan, takkatulen lämpöön. Kömmitään koko perhe saman viltin alle lämmittelemään ja herkuttelemaan hyvällä omatunnolla, jos illan pimeys vie mennessään, eikä mitään aktiivista jaksa tehdä.

Nyt on vielä hyvä syy kotoilla, eli laiskotella, herkutella ja nauttia ihan vain lököilystä sisätiloissa rakkaiden kanssa!



Rentouttavia viimeisiä sunnuntain hetkia ja voimia tulevaan viikkoon!


lauantai 13. tammikuuta 2018

Loputonta möbleerausta ja muutama täysosumakin!



Kolme kuukautta melko tarkalleen nyt täällä uudessa kodissa asuttu, ja yhä edelleen - loputtomiin - jatkan tätä turhankin tuttua koreografiaa huonekalujen ja muuttolaatikoiden kanssa; kannan tavaraa huoneesta toiseen, nostelen muiden paikkaansa etsivien tavaroiden tieltä taas toisaalle. Koti on edelleen jatkuva muuttuva labyrintti - noidankehä, jossa jonkun huoneen nurkkauksen valmiiksi saaminen edellyttää toisen huoneen valmistumsita...

Veranta ja työhuone ovat ne pahimmat! Liikaa tavaraa tiellä, jotta olisi tilaa tehdä huoneita loppuun asti valmiiksi - ja näin saada lopulta säilytystilaa niille tavaroille, jotka nyt pyörivät jaloissa.

Turhauttaa. Välillä todella pahastikin.

Mutta onni tässä kaaoksen keskellä on niissä hetkissä, kun joku tavara puolivahingossa löytääkin oikean paikkansa!


Yksi näitä viimeisimpiä möbleerauksen kohteita on mieheni lähes kolme vuotta sitten vanhoista paksuista lankuista valmistama hyllykkö.

Se palveli alunperin kirjahyllynä vanhan kotimme makuuhuoneessa sängyn päädyssä (kuvia täällä), ja edellisessa vuokrakodissamme kirjahyllyn ja kukkatason yhdistelmänä olohuoneessa (esiintyy parissa valokuvassa täällä). Villa Kotirantaan suunnittelimme siitä kenkätelinettä verannalle (toinen samanlainen on jo tässä käytössä), mutta seinusta olikin liian lyhyt kahdelle tällaiselle hyllykölle ja vanhalle liinavaatekaapille, jonka ehdottomasti halusin samaiselle seinustalle mahduttaa.

Niinpä hyllykkö jäi pyörimään verannan lattialle - siihen samaan kasaan, missä on nyt sulassa sovussa työkaluja, raksavaatteita, tyhjiä muuttolaatikoita, maalipurkkeja, teollisuusimuri ja yhtä sun toista tavaraa - juurikin niille main, mihin pitäisi vähitellen saada korkeat vaatekaapit kasattua, jotta saisimme tupaan johtavalta käytävältä sesonkivaatteet piiloon... Loputon palapeli, huoaaah...

Hermostuin tähän hyllykköön ja puolihuolimattomasti raahasin sen verannalta tupaan johtavaan käytävään tuossa päivänä eräänä - ja kah, sehän löysi paikkansa perheemme taideseinältä!


Samalla sain verannalla odotelleista kymmenestä kirjoja sisältäneistä muuttolaatikosta tyhjennettyä pari kappaletta tähän hyllykköön.

Monet kerrat olen blogeissa ja sisustuslehdissä ihastellut minimalistisen selkeitä koteja - jopa hieman kateellisena toisten ihmisten mielettömän upeasta taidosta olla haalimatta tavaraa. Konmaritus - ei vaan mun juttu! Mutta tämä taideseinä saa minut aina hyvälle tuulelle hallitulla kaaoksellaan ja onkin minulle yksi rakkaimmista kohdista kodissamme.

Tällä seinällä yhdistyy neljä sukupolvea ja kaksi sukua sulassa sovussa.


Tuo vanha ikkunanpokakin pyöri pitkään makuuhuoneessamme vaaterekin takana piilossa, odotellen paikkansa löytymistä - oli ilo nostaa se taas esille. Ikkuna on alunperin isäni lapsuudenkodista hänen mukanaan kulkenut ja olen sen oman lapsuudenkotini ullakolta käyttöön pelastanut.

Noista ruskeista lasipulloista olemme vasemman puoleisen pelastaneet täältä talon vanhasta puuverstaasta purujen ja puuroskan seasta. Puhdistuksen jälkeen pölyn alta löytyi kaunis kuvioitu pinta.

Oranssi maljakko on viimeisin löytöni paikalliselta kirpputorilta. Muistaakseni 1,50€ siitä maksoin ilolla - sävy on ihana ja maljakon muoto kaunis. Ei mitään tietoa, mistä maljakko on alunperin lähtöisin - onko uusi tai vanha...?

Sen verran testailin kruunukynttilän kanssa, että periaatteessa kynttilänjalkanakin toimii. Ja miksei tuohon voisi vaikka jotain hyasinttimaista sipulikukkaa laittaa...?


Samaiselta kirppisreissulta on myös tuo amppelikin, joka odottelee tässä lipaston kupeessa verannan valmistumista ja pääsyä sinne ikkunan ääreen.

...Ja vieressä elämäni ensimmäinen pillihimmelitähti -kokeilu, joka ei mennyt kuin Strömssöös, mutta niin hampaat irvessä vietin aikaa sitä tehdessä, että esille nostin ja ylpeydellä pidän. Vaikka onkin ihan vänkyrä. Prkl. :D


...Kuten todettu, minimalismiin ei vanha kirppiskiertäjä tule ikinä pääsemään - toisaalta, miksi pitäisikään?! Vaikka vihaan pölyjen pyyhkimistä ja jatkuvaa imurointia (joiden tarpeelta toki osaan sujuvasti myös sulkea silmänikin tarvittaessa...), rakastan jokaista esille nostamaani esinettä. Jokainen niistä sisältää muiston jostakin elämämme vaiheesta, läheisistä ihmisistä tai talomme historiasta. Tai niiden löytäminen on tuottanut ihan suunnattoman suuren onnentunteen!

Kuten nämä pikkuiset metalliset teepurkit - voiko niitä koskaan olla liika?! :)

...Haaveeni onkin löytää niin monen monta värikästä purkkia, että saan lopulta työhuoneeseen kaikki askartelu- ja ompelutarvikkeet piiloon niihin...


Taideseinä laajeenee ja laajenee alati. Juuri eilen kehystin taas uuden vesivärimaalauksen, jonka pienemmän pojan kanssa maalasimme. Ja innolla odottelen, että taas keväällä isompi poika tuo koulusta kaikki kolmannen vuosiluokan kuvataidetyöt kotiin ihasteltaviksi!

...Olenkin viime aikoina taas tehnyt kehyslöytöjä oikein isolla kädellä ja hankkinut eri kokoisia ja värisiä kehyksiä odottelemaan lasten taideteoksia ja valokuvia kehystettäväksi.

Meillä on ollut pienemmän pojan syntymästä lähtien perinteenä käydä joka vuoden helmikuussa valokuvauttamassa koko perhe ja juuri sain kehystettyä edellisten vuosien perhekuvat kirpputoreilta löytämiini samantyylisiin kehyksiin odottamaan ripustamista seinälle (viime vuoden kuvista pari löytyy täältä). Ja ensi kuussa menemme ottamaan valokuvat jo neljännen kerran! ...Aika menee niin nopeasti...!


On ollut helpotus huomata, että tuon lahjaksi saadun kultaköynnöksen sijoittaminen ikkunattomaan käytävään ei ollut väärä ratkaisu - ilman lisävaloakin on kasvi jatkanut kasvuaan läpi talven!
Ilmeisesti tuvasta ja makuuhuoneiden ikkunoista heijastuu riittävästi valoa valkoisten hirsipaneeliseinien kautta vähään tyytyvälle köynnöksellekin, kuten toivoin.


Kovasti kevättä kaipailisin jo tänne meillekin... Vähitellen olen keräillyt lyhtyjä pois tuvasta ja sohvakin sai uudet tyynyt Hemtexistä - tai siis paikallisesta Citymarketista, joka on tovi sitten ottanut Hemtexin tuotteet valikoimiinsa!

Tuvan nurkassa yhä edelleen - tammikuun puolessa välissä, jestas - joulukuusi, joka tyytyväisenä latvatähti hieman kenollaan odottelee, että josko TÄNÄÄN olisi se päivä, kun joulu laitettaisiin viimein pakettiin! ...Ehkä se on se loppumaton neulasshow, mitä olemme mieheni kanssa koettaneet viimeiseen asti vältellä... Tai ehkä minun on vain ollut vaikeaa päästää tällä kertaa tuosta kuusesta irti, kun kerrankin meille osui yksilö, joka oli tasainen, tuuhea eikä vieläkään kovin pahasti varissut... :)

...Ehkä nyt vaan tartun toimeen....


Leppoisaa lauantaita kaikille!

perjantai 12. tammikuuta 2018

Pienen taiteilijan värikynille säilytysratkaisu värikkääseen lastenhuoneeseen



Olen onneni kukkuloilla: meillä kotona asustaa pieni taiteilija!


Vietin itse koko lapsuuteni piirtäen ja maalaten - meillä tuolla Pohjois-Savon sivukylällä olivat välimatkat kavereihin kymmeniä kilometrejä, eikä 80-90 -lukujen taitteessa juurikaan sen kummempia harrastuksia ollut. Aikaa oli ja mielenkiintoa riitti.

Myöhemmin ylioppilaslakkia noutaessa sain kuvataidestipendin ja seuraavana syksynä aloitin Lahden Muotoiluinstituutissa - rakkaasta harrastuksesta tuli lopulta ammatti. Ja kuten usein tuollaisissa tilanteissa, harrastuksen muuttuessa työksi ja suorituspaineiksi, luovuus lopahti ja piirtäminen jäi. Vuosiksi.

Isompaakin poikaa olen koettanut myös innostaa kuvataiteisiin aivan pienestä pitäen, mutta hän on taas enemmän insinöörimäinen luonteeltaan; hän mm. kasasi yksin lyhyessä ajassa 12-16vuotiaille tarkoitetun Technic -legosarjan suuren nosturiauton olleessaan vain kahdeksan vuotias! Hän myös rakastaa lukemista (mikä loistava harrastus!), ja hotkaisi viime talvena vajaassa kolmessa kuukaudessa koko Harry Potter -sarjan.

Joten nyt pienemmän pojan ollessa aivan intona vesiväreillä maalaamiseen, tusseilla piirtämiseen ja liiduilla värittämiseen, on noita askartelutarvikkeita sekä erilaisia värikyniä tullut hankittua reippaasti. Taisipa tuo joulupukkikin tuoda nipullisen lisää. :)


Värikkääseen lastenhuoneeseen kaivattiin siis huoneen tunnelmaan sopivaa säilytysratkaisua kynille ja liiduille.

Vanhan emalimukin sopivat tähän tarkoitukseen loistavasti!

 
Rakastan tällaisia vanhoja retromukeja valtavasti, mutta usein ne ovat kirpputoreilta hankittuina jo sen verran kuluneita ja sisältä huonossakin kunnossa, ettei niitä voi enää juomakäyttöön ottaa. En kuitenkaan ole taaskinut niitä hyllyynkään jättää - usein kun mukin voi löytää 0,50€-2€ hintaan, hieman koosta ja kunnosta riippuen - vaan haalinut kaappiin ja odotellut sopivaa käyttötarkoitusta.

...Jos minulla olisi kesämökki, siellä juotaisiin ainoastaan eriparisista emalimukeista!


Pienet emalimukin ovat lasten tusseille juuri sopivan kokoisia ja pikkuiseen käteen helppo ottaa.

Nuo kuvissa olevat metallipurkitkin ovat niin ollen korkeintaan parin euron kirppislöytöjä, ja kätkevät sisälleen askartelutarvikkeita liimapuikoista lasten saksiin. Hieman laveampi metallirasia nytkin hakusessa pojan tarrojen säilytykseen...


Tämän alla olevan valokuvan traktorimukin olen tuonut vuosia sitten isommalle pojalle matkamuistoksi. Nyt en tarkalleen muista, toinko sen Unkarista, Valko-Venäjältä vaiko Ukrainasta, mutta siitä on tullut ehdoton suosikkini tuon kuvan vuoksi!
(Muistelisin ostaneeni sen Minskistä tai Dnepropetrovskista, mutta pohjassa oleva 'Made in Hungary' hämmentää...).

Luontevasti traktorimuki siirtyi isommalta pojalta pienemmälle muuton yhteydessä; isommalla ei sille enää oikeastaan ollut käyttöä (toimi aiemminkin kynämukina) ja pienempi taasen rakastaa yli kaiken kaikenlaisia menopelejä. :)

Tästä taitaakin muistua aina mieleen ukin traktori siellä Pohjois-Savossa...


Viimeisimpiä löytöjäni ovat viime viikonlopulta kirpputori Kisällistä tuo kuvissa näkyvä suurempi sininen muki, sekä etualalla (kuva alla) oleva meloja -muki.

Näistä taisin maksaa ihan hitusen päälle pari euroa kappale, mutta ne ovatkin erinomaisessa kunnossa sekä melko kookkaita. Niihin mahtuisivat hyvin vaikka hieman paksummatkin liituvärit, jollaisia olen hieman kauppareissuilla katsellut... ;)


Nämäkin mukit - kuten suurinosa löytämistäni emalimukeista - ovat Kiinassa valmistettuja. Ainoastaan tuo traktorimuki on tosiaan unkarilainen.

...Pitäisikin aina reissuilla käydessä ottaa aikaa pieneen kierrokseen paikallisilla kirpputoreilla ja second hand -liikkeissä. Parhaita paikkoja löytää tuliaisia - ihan vaikka vain itselle! ;)


Vuosia sitten ostettu laakea emalivati on hakenut paikkaansa jo pidemmän aikaa. Siinä ovat olleet hyasintit jouluna, sekä rairuohot pääsiäisenä, mutta vasta nyt se pääsi parhaimpaan käyttöön...


...Väriliitujen säilystyskulhona!


Tiedättekö mikä on kaikkein parasta näissä mukeissa kynien säilytyspaikkana?

Ne on helppo kantaa paikasta toiseen, kun taidehetki yllättää!


Useimmiten piirtelemme lastenhuoneen pöydän äärellä, mutta melkein yhtä usein on taidepiste levitetty keittiön ruokapöydälle tai alakerran sohvapöydälle.

Mukeissa kynät on helppoa ottaa mukaan, viedä mennessään ja tuoda tullessaan!


...Ja vaikka taiteilulle on luotu monia paikkoja ympäri taloa, ehti tämä oma rakas pikku Picassomme jo tuhertamaan tussilla huoneensa seinäänkin: kahdelle seinälle, yhteensä neljään valkoiseen hirsipaneeliin...!

Ei muuten lähde pesemälläkään, vaikka tussien piti olla super-pestävää mallia... :D


Työkaveri kysyi, että riittikö äidinrakkaus, kun tuhotyön huomasin. Mietin hetken ja totesin, että riitti - omaan seinäänsähän tuhersi. :D

...Eikä minulla ole varaa sanoa; itse piirsin omassa lapsuudenkodissani yhden huoneeni kapean seinän niin täyteen, että isäni joutui lopulta suostumaan pyytämääni seinien maalaukseen sinapinruskeista (80-luku, huih) vaaleanpunaisiksi... ;)


Värikästä ja valoisaa viikonloppua kaikille!

tiistai 9. tammikuuta 2018

Nettikirpikseltä yllättävä aarre



Julkaisin joulun alla Instagramin puolella jo pari valokuvaa tupamme uusista vanhoista valaisimista - vihdoin viikonloppuna ehdin valoisan aikaan nappaamaan muutamia valokuvia myös tänne blogiin.

...Olohuoneen tilanne ei ole muuttunut mihinkään viikonlopun valokuvaamisen jälkeen, sillä tuo joulukuusi yhä vain edelleen odottelee pihalle viemistä... Ainoastaan tontut katosivat jo tuolta puulaatikon päältä sunnuntain siivouksen yhteydessä... Tosin en stressiä viivästyneestä joulutunnelmasta ota, sillä joulukuusi on tänä vuonna pysynyt todella hyvänä näinkin pitkälle - ja onhan tuohon jouluun taas melkein vuosi! ;)


Minulla on ollut haave tässä koko remonttiprojektin ajan, että varsinkin tuvassa kattovalaisimet olisivat talon henkeen sopivia, oikeasti vanhoja valaisimia - ei uustuotantoa. Monia valaisimia talostamme puuttuu edelleen juurikin tämän jääräpäisyyteni vuoksi, kuten keittiön saarekkeen päältä, verannalta ja yläkerran wc- ja suihkutilasta.

Tupaan meillä oli hakusessa kaksi kattovalaisinta; toinen keskelle oleskeluryhmää (yläkuva) ja toinen 'käytävän' puolelle, eli sohvan ja ulkoseinän väliseen kulkutilaan.


Kuinka usein löydät kahta samanlaista valaisinta, jos oikeasti koetat kirpputoreilta etsiä?!


...Voin kertoa, että todella harvoin... Kerran törmäsin kahteen tyyliltään taloomme sopivaan retrovalaisimeen, mutta toinen taisi olla sininen ja toinen vihreä.

Lopulta tein LÖYDÖN: törmäsin Torissa näihin kauniisiin valaisimiin, jotka olivat myynnissä Helsingissä. Rakastuin valaisimien muotoiluun ja tuo hieman murrettu valkoisen sävy sopii todella kauniisti Tikkurilan Valkoinen -sävyllä maalattuihin pintoihin. En tiennyt valaisimien historiasta sen enempää, tunsin vain heti, että juuri nämä valaisimet ovat ne, joita olen koko ajan etsinyt!


Sain hieman jopa tingattua alkuperäisestä hintapyynnöstä, ja tällaiselle pienen rahan kirppislöytöjä tekevälle kahden valaisimen lopullinen yhteishinta, 150€, tuntui melko suolaiselle. MUTTA, koska olin jo täysin rakastunut näihin, sekä aivan kypsä täydellisten valaisimien etsintään - jotka nyt olivat tässä saatavilla - sovimme kaupat.

Myyjä kertoi valaisimia hakiessani, että valaisimet ovat hänen mummonsa vanhat. Hän oli jopa selannut vanhoista valokuvista, että 1960-luvulta lähtien valaisimet olivat olleet mummon huoneiston katossa. Mies myös muisteli, että 'ehkä tanskalaiset', muttei uskaltanut sanoa mitään varmaksi.


Maailman onnellisimpana naisena kiikutin kaksi maailman kauneinta valaisinta kotiin, missä mieskin nyökytteli lopulta tyytyväisenä - kyllä, todella kauniit ja taloon sopivat. :)

Mies tosin nyökytteli vielä hieman tyytyväisempänä, kun selvisi, että kyseessä ovatkin ruotsalaisen suunnittelijan, Carl Thoren, 1960-luvulla Granhagalle suunnittelemat valaisimet, jotka ovat arvoltaan moninkertaiset kuin maksamani hinta!

Löydöstä tulikin yllättäen LÖYTÖ!


Vaikka yllätys oli iloinen, olisin ollut superonnellinen näistä valaisimista joka tapauksessa.

Ne ovat täydelliset!

Iltaisin sytytän valot näihin kahteen tunnelmanluojaan - mies tosin mahdollisti sen, että voin sytyttää myös vain pelkän oleskeluryhmän valon palamaan - ja sammutan kaikki kirkkaat valot pois. Iltojen hämärtyessä nautin perinteisten kattovalaisimien pehmestä valosta.

Tai kuten miehelleni eilen totesin, 'lapsuuden iltojen valoista' - hehkulamppujen aikakaudelta. ;)

maanantai 8. tammikuuta 2018

Kirpputorilta löytyikin pieni muisto lapsuudestani



Ihan pienin askelin vaihtuu sisustus tuvassamme jouluisesta talviseksi.

...Kuusi tosin edelleen pönöttää tukevasti pönttöuunin kupeessa, mutta huomenna - huomenna mies uhosi sen saksia palasiksi ja saada aikaan pienen neulas -shown! :)

Raikkaita, hieman viileitä vihreän sävyjä tuo tupaamme pönttöuunin kaverina uusin kirpputorilöytöni; Keiteleen vesistökartta!


Kerroinkin jo aiemmin, kuinka piipahdin Mansikkatilan mailla -blogin Tainan kanssa lauantaina Lahdessa tutustumassa ensimmäistä kertaa Renkomäessä sijaitsevaan Kisälli kirpputoriin.

Huikea paikka!!

Jos rakastat vanhaa ja rustiikkista, niin kannattaa ehdottomasti käydä visiitillä! Löysin enemmän kuin syliin mahtui ja vielä moni juttu jäi harmittamaan, jotka jätin hyllylle... Lupasin viedä miehenkin sinne tekemään löytöjä - veikkaan, että alakerran huonekaluosastolta saattaisi mukaan lähteä yhtä ja toista... ;)


Tähän karttaan liittyy itse asiassa paljon enemmän tunnetta, kuin vain hyvän kirppislöydön tuoma onnellisuus: isäni on aikoinaan nuoruutensa elänyt Tervossa, joka sijaitsee aivan Keiteleen kupeessa. Ukkini rakensi sinne sodan jälkeen rintamamiestalon, jossa isäni asui neljän veljensä kanssa, kunnes muutti omilleen.

Keitele on siis tuttu paikka lapsuuden kesäreissuilta, samoin kuin Tervon ja Keiteleen vieressä oleva Pielavesi. Sieltä Lystilä tuli vuosien aikana lavatansseineen tutuksi!

Eli aivan sattumalta löysin kartan, jonka väreistä jo kaukaa näin, että tuo on saatava tupaan, sekä palasen omaakin historiaani. Oikein odotan, että vanhempani tulevat seuraavan kerran käymään ja isäni löytää tämän kartan seinältämme - veikkaan, että saan kuulla muutamankin hyvän kalatarinan kartan vesistöistä. ;)


Kuten tiedätte, olen maailman huonoin heittämään mitään menemään - jopa kukintansa lopettaneet hyasintit saivat jatkaa eloaan tuvassamme, tuoden kauniita vihreän sävyjä huonekasvien tapaan.

Tuon pienen jakkaran löysin muutama viikko sitten paikalliselta kirpputorilta, taisi olla alennuksessa viitisen euroa +/- jotain. Harkitsen vielä sen maalaamista, mutta tällä hetkellä ainakin se sopii täydellisesti tuon vanhan jugoslavialaisen pinnatuolin seuraan.


Hyasintit nostelin ruukkuineen tähän puiseen viini(?)laatikkoon, jonka ostin parilla eurolla viime syksynä paikallisen kuolinpesän tyhjennyksestä - tai itse asiassa ostin näitä useammankin!

Todella kauniita ja tukevia puulaatikoita, jotka sopivat hyvin kaikenlaisen pientavaran säilyttämiseen kauniisti esillä. Verannalla tällaisen sisään hujahtivat kaulaliinat ja pipot - tämän ajattelin täyttää kesäkengillä, kunhan joskus raaskin noista hyasinteista luopua.


Hyasinttien sipulit ruukkuineen piilotin tällaisella koristeheinällä, jonka otin talteen eräästä joulun herkkukorista.

...Eihän tällaisia hukkaan kannata heittää pakkausjätteiden mukana - monet joulut vielä tuunaan näistä asetelmiin 'peitettä'. Ja pääsiäisenä vaikka helmililjoja tuonne sekaan ja kauniita koristemunia noiden käpyjen tilalle.

Rajattomasti mahdollisuuksia! :)

 
Arvatkaapa muuten mitä tämä ihana ja melko suurikin vanha kartta maksoi....?


Hinta oli sen verran sopuisa, ettei tarvinnut kahta kertaa miettiä: neljä euroa!!

Ensin ajattelin kehystää sen, mutta kotoa ei valmiina löytynytkään sopivan kokoisia kehyksiä - sitten muistin nämä Deseniosta** saamani puiset julisterimat! Rimat on valtavan helppo kiinnittää, eikä niistä jää minkäänlaisia jälkiä julisteisiin, sillä ne toimivat magneeteilla.

Nyt en enää itse asiassa edes kaipaa niitä kehyksiä, sillä nuo puiset rimat sopivat kauniisti noiden puisten kalusteiden kanssa yhteen.

**Kaupallinen yhteistyö



Voimia kaikille tähän alkaneeseen viikkoon!


Täällä pilkahti hieman aurinkoakin päivällä ja pakkanen tuntuu kiristyvän yötä kohti - ehkä pääsemme pian jo luisteluakin kokeilemaan?!

Tämähän saattaa vielä talveksikin ehtiä muuttumaan ennen kevättä... ;)


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...